perjantai 21. heinäkuuta 2017

Liekehtivät evät

Kansainvälinen sukanneulontakilpailu Tour De Sock alkoi viime lauantaina. Iso osa Lentävän Lapasen joukkueesta starttasi mukavasti yhdessä neuloen. Ensimmäinen ohje on nimeltään Fins eli evät ja hain eviähän sukan kuviot muistuttavatkin, kuten myös reunuksen sakarat.


Oma lankavalintani ei ollut näihin sukkiin paras mahdollinen. Olin ottanut vain kaksi lankavaihtoehtoa mukaan yhteisaloitukseen ja päättänyt, että jos malli on tylsä, niin en tuhlaa siihen sitä ihanampaa lankaa. No, tämä malli nyt oli mielestäni vähän tylsähköstä päästä, joten valitsin langaksi rusehtavan oranssin Fabelin. Tai siltä se ainakin ostohetkellä oli vaikuttanut, mutta kotona jatkaessani sukkien neulontaa väri alkoi epäilyttävästi muistuttaa enemmän oranssihtavaa ruskeaa.


Välttääkseni täysin ruskeaa vaikutelmaa tein kantapäästä rusehtavan punaisen (tässä mallissa oli erikseen mainittu, että kantapään saa tehdä eri värillä). Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä fiksuin veto, mutta tulipahan ainakin tulisen näköiset sukat. Kuviotkin muistuttavat tässä väriyhdistelmässä  enemmän liehuvia tulenlieskoja kuin niitä eviä.


Mallissa mielenkiintoisinta oli kantapää, joka neulottiin varpaista aloitetun sukan jalkaterän jälkeen apulangalla eroteltuna ja sen jälkeen poimittiin vartta varten silmukat kuten yleensä tehtäisiin jälkeenpäin lisättyyn kantapäähän. Erikoinen ja hauska ratkaisu. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on varrensuun kolmioreunus, joka kruunaa kokonaisuuden. Lopulta en tiedä, miksi pidin mallia ensin niin tylsänä; ihan kiva mallihan tämä on ja olisi voinut olla sen ihanuuslangankin arvoinen, mutta se jäi nyt odottamaan Tourin seuraavia etappeja.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

See You There!

Kaksi ja puoli vuotta sitten osallistuin Lentävän Lapasen järjestämälle Top down -neulekurssille. Sen jälkeen on tullut tehtyä muutama neule ylhäältä alas saumattomasti neuloen, pikaisen laskutoimituksen perusteella 15 takkia, paitaa tai tunikaa (osa lasten). Mitään muuta tapaa en enää edes harkitse!


Mutta oikeastaan piti ruveta kertomaan, että tuolla kurssilla eräs toinen osallistuja aloitti tekemään tätä Joji Locatellin See You There -neuletakkia ja iskin siihen kaihoavat silmäni jo silloin. Kaihoavat siksi, että en uskonut omien taitojeni koskaan riittävän näin monimutkaisen näköiseen neuleeseen. Oikeassa varmasti olinkin sen hetkisten taitojeni osalta; en ehkä suosittelisi tätä kenellekään ensimmäiseksi top down -neuleeksi.


Onneksi taidot ja itseluottamus karttuvat kokemuksen myötä ja niinpä tänä keväänä uskalsin vihdoinkin tarttua tähän ihanaan ohjeeseen. Ja ei tässä ohjeessa sitten lopulta ollut mitään kamalan vaikeata. Joji Locatellin tyyli kirjoittaa ohjeita on perusteellinen, jokainen työvaihe on kirjoitettu tarkkaan auki kohta kohdalta. Tietysti vaatii vähän keskittymistä lukea montaa erilaista mallikertaa samanaikaisesti.


Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä suunnittelijan taidokkuutta ja silmää kauneudelle. Kaikki on mietitty tarkkaan pienintä yksityiskohtaa myöten ja niissä yksityiskohdissa oikeastaan piileekin tämän takin ihanuus; kylkien valesaumat, hihojen pikkupalmikot, selän ja rinnuksen näyttävät palmikkopaneelit, huppu joka oikeasti istuu päähän (kuvissa huppu on harmillisesti vähän ryppyinen, koska olin juuri ottanut takin repusta).


Noudatin ohjetta täsmälleen kohta kohdalta ja takista tuli täydellisesti istuva. Ylhäältä alas neuloessahan on helposti mahdollista myös muokata ohjetta omaan vartalotyyppiin sopivammaksi, koska työtä voi sovittaa tekemisen edetessä.


Ainoa muutos ohjeen vartalo-osaan oli, että jaoin alareunan resorin silmukat siten, että valesauma jatkuu alas asti. Ihan viime metreillä päätin tehdä myös sellaisen muutoksen, että nappilistan sijaan laitoinkin takin kiinnitykseksi vetoketjun.

Löysin Järvenpään Tarjouspalasta täsmälleen oikean värisen vetoketjun, joka vain oli harmillisesti liian pitkä. Puuhakas Paja -nettikaupan FB-sivuilta löytyi kuvallinen ohje vetoketjun lyhentämiseen. Vetoketjun hampaita siis poistetaan yksitellen sivuleikkurilla yläpäästä ja sen jälkeen yläreunat taitetaan vetoketjun taakse, viimeisten väkästen väliin ommellaan stoppariksi lanka. Yllättävän hyvin onnistui ensikertalaiselta ja olin tosi tyytyväinen, kun ei tarvinnut tyytyä toiseksi parhaaseen värivaihtoehtoon. :)


Lankana on syklaamin värinen 7 veljestä. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiväreistäni. Langan sain joskus kauan aikaa sitten Novitalta blogi-yhteistyön merkeissä.

Joji Locatelli on yksi suosikki-suunnittelijoistani ja tämä on yksi hänen kauneimmista malleistaan. Lisätään siihen vielä lemppariväri, niin lopputulos ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Ennustan tälle takille paljon käyttöä tulevaisuudessa! 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Pellavainen saunavihta

Idean virkattuun saunavihtaan sain Ihan kaikki kotona -blogista. Ajattelin heti, että tässähän olisi hyvä synttärilahja äidilleni. Vanhemmillani on nimittäin yksi ikuisuuskiistanaihe, joka liittyy vihtomiseen. Äiti tykkää vihtoa ja isän mielestä vihta roskaa liikaa. Pellavainen vihtapa ei roskaa!


Puhuin ideasta Lentävän Lapasen Tainalle ja Tarjalle ja hekin innostuivat pellavaisesta vihdasta niin, että tilasivat valikoimaansa Veera-pellavalankaa ja hankkivat vihtaan ohjeen. Alkuperäinen Taito-lehden ohje oli meidän mielestä hiukan sekava ja koivun lehdet erikoisen mallisia, joten Tarja päätyi kirjoittamaan koko ohjeen uusiksi. Sain langan Lapasesta palkkiona työtä vastaan, kun annoin oman vihtani malliksi keväiseen vihta-työpajaan.

Pajan jälkeen vihta jäi odottelemaan äidin syntymäpäiviä. Joku neulojaporukasta harmitteli, ettei pellavainen vihta tuoksu koivulle. Niinpä ostin lahjapakettiin mukaan juhannuskoivulta tuoksuvaa saunatuoksua. Kyllä nyt pitäisi vihtomisen onnistua!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Koiranputkisukat

Pia Tuonosen suunnittelemat Koiranputkisukat ovat olleet tehtävien käsitöiden listallani jo pitkään. Nyt tuli niiden aika; alkukesän heleä vehreys sai tarttumaan juuri tähän lankaan ja tähän ohjeeseen. Lanka on Novitan Nallea, jotain aikoja sitten hamstrattua vihreän sävyä, jollaista ei taida tällä hetkellä värikartasta löytyä.


Poimin kuvaan mukaan muutaman koiranputken, vaikka kaikki varmasti muistavat muutenkin, miltä koiranputki näyttää. Täytyy sanoa, että sukan mallikuvio jäljittelee hienosti luonnosta löytyvää vastinettaan.


Ohjeesta ei muuta moitteen sanaa, mutta kärjen kuviossa onnistuin menemään sekaisin molemmissa sukissa ja vieläpä kummassakin eri tavalla, joten toisen kärjen jouduin neulomaan uusiksi. Saattoi tosin johtua myös siitä, että seurasin samalla Kutsukaa kätilö! -tv-sarjan jännittävää kohtaa. ;)

Erikseen on vielä mainittava, että neuloin sukat Prym ergonomics -sukkapuikoilla, jotka sain keväällä maahantuojalta bloggarilahjaksi. Kiva että sain, sillä tuskin olisin muuten innostunut näitä kokeilemaan. Sain yllättyä positiivisesti. Puikot ovat todella kevyet ja taipuisat; alkuun tuntui koko ajan, että nyt nää katkee just! Oudon näköisellä pisaramaisella kärjellä oli yllättäen hyvän tuntuista poimia lanka puikolle niin, ettei se ollut vaarassa halkeilla kuten teräväkärkisemmällä puikolla. Kun jatkossa tarvitsen 3mm:n puikkoja, niin valitsen mielelläni nämä. Useimmitenhan käytän pienempiä puikkoja, jollaisia tähän sarjaan ei valitettavasti kuulu.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Lämmittelyä Tourille

Pitihän se tänäkin kesänä ilmoittautua mukaan Tour De Sockiin, leikkimieliseen sukanneulontakilpailuun, jossa kisataan neulomisnopeudesta ja samalla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Osallistujia on eri puolilta maailmaa lukuisista eri maista ja mikä kilpailusta tekee niin kutkuttavan on se, että muutamana viime vuotena suomalaiset ovat peitonneet muut maat mennen tullen.

Kahden edellisen vuoden tapaan kisaan tänäkin vuonna Lentävän Lapasen joukkueessa. Oman neulontasuorituksen lisäksi kisasta tekee niin hauskan tämä paikallinen yhteishengen nostatus, joukkuekavereiden kannustus ja (leikkimielinen) painostus. Joukkuekisaan ovat tervetulleita kaikki, vaikka omat tavoitteet eivät olisikaan korkealla. Ketään ei ole jätetty porukan ulkopuolelle, vaikka valmiiksi ei olisi saanut yhtään sukkaparia.


Edellisinä vuosina Tourille on lähdetty heti kesäkuun alussa, nyt ensimmäistä kilpailuohjetta saadaan odotella heinäkuun puoleen väliin. Siksi meille malttamattomille ilmoittautujille oli tällä kertaa tarjolla lämmittelyohje, suomalaisen Tiina Kuun suunnittelema Priha. Kaunista ja tyylikästä, taattua Tiinaa. Sopivasti helppoa neulottavaa, ainakin tällaiselle vannoutuneelle kirjoneulefanille.

Nämä sai vielä neuloa kaikessa rauhassa, varsinaisessa kisassa on sitten kymmenen päivää aikaa neuloa toinen toistaan haasteellisempia ohjeita. Kyllä nyt alkaa jo kilpailuvietti kummasti nostaa päätään, vaikka yhtään ei pitänyt tosissaan olla tällä kertaa!

Vihreä lanka on Regian nelisäikeistä, jonka olen saanut maahantuojalta blogilahjana. Vaalea harmaa on Hjertegarnin Basicia. Puikkoina tavalliset metalliset sukkapuikot koossa 2mm.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Ainainen kevät

Always Spring on tämän Dropsin sukkaohjeen nimi. Joskus kauan sitten, vuoden ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä se tuntui houkuttelevalta ja ajankohtaiselta... Kunnes tuli lisää lunta ja pakkasta ja koko kevät alkoi vaikuttaa lähinnä vitsiltä.


Laitan viivästyneen kevätsään piikkiin sen, että nämä sukat edistyivät ennenkuulumattoman hitaasti. Ketä oikeasti kiinnostaa tarttua käsityöhön, jonka nimi viittaa ainaiseen kevääseen, kun ulkona on 2 astetta lämmintä tai saman verran pakkasta?


Lopulta saatiin pariksi päiväksi vähän valoa ja lämpöä (kunnes tuli taas kylmyyttä ja raekuuroja). Silloin sain puristettua nämä valmiiksi, mutta työn ja tuskan takana se oli. Joskus voi näköjään mallin nimi nousta kynnyskysymykseksi. Kaikkea tätä tunnelatausta vasten en oikein osaa edes tykätä koko sukista, mutta eiköhän aika tämänkin paranna, koska eihän näissä nyt oikeasti mitään vikaa ole.

Langat varastojämiä, mm. Fabelia, Regian 4-säikeistä ja Austermann Steppiä. Puikot kokoa 2,25mm.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kesäinen Miette-neuletakki

Löysin taas yhden uuden ihanan neulesuunnittelijan, jonka tyyli kolahti. Amerikkalainen Andi Satterlund on tyyliltään aito fiftari ja sen huomaa myös hänen suunnittelutöistään. Kiinnostuin, sillä lyhyet, 50-luvulta vaikutteita saaneet neuleet sopivat tosi hyvin mekkojen seuraksi, vaikkei muuten sen tyylin edustaja olisikaan.


Miette -neuletakin esittelytekstissä mainostetaan, että tämä lyhyt ja vajaahihainen villatakki sopii mainiosti kesämekkokauden pidentämiseen keväästä syksyyn. Tietäisivätpä vaan nämä Suomen kesät, täällä tarvitsee villatakkia voidakseen pitää kesämekkoa edes kesällä!

Kylmyydestä huolimatta en nyt ihan villaista takkia halunnut ruveta kesäksi tekemään, varsinkin kun Mietten ohje on kirjoitettu aika paksulle langalle. Halusin neuleesta sellaisen, että sitä voi käyttää myös sitten, jos se ihan oikeakin kesä sieltä vielä joskus saapuu... Sain apua lankavalintaan Lentävän Lapasen myyjiltä ja päädyin itselleni uuteen Rowanin lankaan nimeltä Softyak DK, joka sisältää 76% puuvillaa, 15% jakkia ja 9% nylonia. Ihastuin tähän lankaan todella! Se on niin pehmeää, ettei puuvillaiseksi uskoisi ja valmis neule säilyttää ensikokemusten perusteella muotonsa mainiosti.


Mietten ohje oli selkeä ja takki oli nopea neulottava saumattomasti ylhäältä alas. Ainoa miinus siitä, että kainaloista takki istuu vähän huonosti, jää jotenkin pussittamaan. Ei niin paljoa että se häiritsisi käyttöä, mutta kun on tullut tehtyä jo monta paremminkin istuvaa neuletta top-down tekniikalla, niin rupesin jo miettimään, mitä muokkauksia seuraavan vastaavan jakun raglan-lisäyksiin täytyy tehdä, että istuu paremmin.

Erityinen kiitos ohjeelle reunoja kiertävistä pitsisistä yksityiskohdista sekä kauniisti muotoilluista kavennuksista rinnan alla; ne korostavat muotoilun naisellisuutta, mikä mekkotyyliin onkin ihan omiaan.