keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Nurjat räsymattosukat

Kun olin päättelemässä edellisiä räsymattosukkiani, pysähdyin pitkäksi aikaa ihastelemaan nurjan puolen kauneutta. Mietin ihan tosissani, että pitäisikö jättääkin nurja puoli oikeaksi. No, siinä vaiheessa oli enää hankala muuttaa suunnitelmaa, kun olin kuljettanut lankoja sukan nurjalla puolella, joka paljasti kyseessä olevan tosiaankin nurja puoli.


Mutta koska lankoja vielä jäi reilusti, niin en tietenkään voinut vastustaa kiusausta. Kauhean pitkävartisiksi sukiksi ei lankaa enää riittänyt, mutta nilkkasukkiin määrä oli juuri sopiva. Niinpä aloitin taas räsymattosukat samalla logiikalla kuin edellisetkin - kaksi riviä vuorotellen kahdella eri raitalangalla, mutta tällä kertaa nurin neuloen. Lankoina edelleen Novitan 7 veljestä Raita väreissä sateenkaari sekä harmaa-fuksia.


Näihinkin sukkiin tuli jälkeenpäin tehty sädekavennuskantapää, nurjana sekin. Ja värit menevät taas ihan tarkoituksellisesti eri tahtiin molemmissa sukissa.

Tuli sukkien valmistuttua mieleen, että kun jotkuthan kuulemma inhoaa nurjan neulomista, niin voisihan tämmöiset tehdä niinkin, että neuloo sukat nurjalta puolelta oikein ja kääntää lopuksi, kunhan muistaa sitten kuljettaa ne vaihtuvat langat siinä päällipuolella.


Näistä tuli omaan silmään tosi hauskat ja pinta muistuttaa paljon enemmän oikeata räsymattoa kuin niissä "oikein" neulotuissa. Saas nähdä, kuinka monta kommenttia tulee, että sukat on nurin päin jalassa. :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Sukkia juhlavuoden vauvoille

Tätä on nyt hehkutettu kaikkialla neulepiireissä: neulotaan talkoilla sinivalkoiset sukat kaikille Suomen 100-vuotis juhlavuotena syntyville vauvoille. Tämähän on ihana idea!


Olin epämääräisen epävarmasti ajatellut, että tähän olisi kiva osallistua, mutta ajatus muuttui konkreettisemmaksi, kun Villasukkavuoden Marjaana kertoi haastaneensa itsensä neulomaan kokonaiset 100 paria villasukkia. Itse en ihan moiseen uskonut kykeneväni, mutta lupasin yrittää yhden parin kuukautta kohden eli 12 paria sinivalkoisia vauvansukkia.


Ensimmäisenä esittelyssä tammi- ja helmikuun sukat. Olen soveltanut näissä Tiina Kuun kirjoneulemalleja, eli ehtaa kotimaista tavaraa myös ohjerintamalla. Tammikuun sukat tein Tiinan ihanalla Echoes from Karelia (Kaikuja Karjalasta) -ohjeella käyttäen siitä kirjoneuleosiot. (Palmikkokin olisi ollut ihana, mutta ei näin pienissä sukissa ollut sille tilaa.)


Helmikuun sukkien kohdalla korkkasin Tiinan uuden kirjoneulekaavio-kirjaston; For the Love of Stranded Knitting. Tuonne Tiina on koonnut sekalaisia kirjoneulekuvioita yhteen tiedostoon ja jaotellut ne silmukkamäärän mukaan. Näissä pikkusukissa on käytetty 5 silmukan pituisia kuviontoistoja.


Näihin pikkusukkiinhan meinaa jäädä koukkuun! Miten mukavaa neuloa jotain niin söpöä, joka vielä valmistuu ihan hujauksessa. Jämälankojakin kuluu, ihan niitä pieniäkin loppuja. Näissä molemmissa pareissa lankana sininen Jawoll Superwash Solids sekä valkoinen Fabel.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Sukat nokkoslangasta

Reilu vuosi sitten olin kutsuvieraana Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamisessa, josta sain lahjaksi kassillisen uutuuslankoja testattavaksi. Eniten kiinnostusta heti kättelyssä herätti ihanan pehmoinen nokkoslanka, Onion Nettle Sock. Miten kestikin näin kauan saada neulotuksi siitä jotakin? Mutta nyt ne on valmiit: nokkossukat.


Malli on Caoua Coffeen Longing for Spring, joka löytyy englanninkielisenä ilmaisohjeena Ravelrysta. Sukat neulotaan vapaista varteen tavanomaisella varpaista varteen -sukkien rakenteella. Mallissa tai ohjeessa ei ole mitään vaikeaa tai monimutkaista, mutta siitä huolimatta onnistuin sekoilemaan toisen sukan kanssa niin, että piti purkaa kolme tai neljä kertaa kantapään eri vaiheita. Tuli nyt sitten samalla testattua siis sekin, että nokkoslanka kestää purkamista, mutta muuttuu ärsyttävän halkeilevaksi usean purkukerran jälkeen... lopputuloksesta sitä ei kuitenkaan huomaa.


Muuten ensituntuma nokkoslankaan oli miellyttävä. Lanka on todella ohutta ja liukasta, eli ei ehkä ihan helpoimmasta päästä neulottavaa, mutta toisaalta neuleesta tulee ihanan ylellisen tuntuista ja siinä on upean kaunis kiilto. Ja tuntuu uskomattomalta, miten nokkosesta tehty lanka voikin olla niin pehmeää. Pehmeyden, sileyden ja kiillon takia muistuttaa oikeastaan silkkilankaa. Seuraava projekti nokkoslangasta tuleekin varmasti olemaan jotain muuta kuin sukat. Ihan mielenkiintoista testata miten sukat kestävät käytössä, mutta tämä lanka pääsisi oikeuksiinsa myös puserossa tai huivissa, enemmän silmien tasalla. Enkä usko että kutittaisi ketään.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Suoraan 70-luvulta

Se olen siis minä, joka on suoraan 70-luvulta. Paita sen sijaan on ihan uuden uutukainen, vaikka tosi retrolta sekin näyttää.

Suvi Simola on yksi ihan lemppareimpia neulesuunnittelijoitani ja hänen suunnittelukynästään on lähtöisin tämä villapaitamalli, Ruska. Halusin tehdä jonkun ihan peruspaidan ja Suviltahan niitä paitamalleja löytyy. Jahkailin tosi pitkään parin eri paitamallin välillä, mutta jokin tässä Ruskassa miellytti eniten 70-luvulla syntyneen silmää, mikähän sitten lienee... :D


Paita on Suvin taattuun tapaan suunniteltu ylhäältä alas neulottavaksi ilman saumoja. Helma on A-linjainen, eli vartalon suoralla osuudella tehdään vain lisäyksiä.


Langaksi valitsin Adriafil Genzianan. Tein siitä melko lailla tasan kaksi vuotta sitten ensimmäisen top down -takkini Paulien ja mukavan neuletuntuman lisäksi lanka on osoittautunut hyväksi ja kestäväksi myös käytössä. Harmaa oli itsestään selvä värivalinta pohjaväriksi ja muita värejä lähdin etsimään ruskan väreistä mallin nimen mukaan. Neulekahvila Lentävän Lapasen lauantaiaamuissa on tavallista, että joku jahkailee värivalintojen kanssa ja silloin omistajat ja muut asiakkaat auttavat valitsemaan. Sillä tyylillä päädyin näihin kontrastiväreihin, joista keltainen on itselleni aika epätyypillinen valinta. Olen tyytyväinen ulkopuolisesta rohkaisusta, joka sai astumaan pois omalta mukavuusalueelta, juuri tuo keltainen on nimittäin tosi kiva piriste tässä! :)


Noudatin ohjetta muuten ihan tarkalleen, mutta hihoista tein vielä hieman pidemmät. Tässä mallissa näkee taas hyvin, miten vartalotyyppi vaikuttaa siihen, miltä jokin vaate näyttää päällä. Kun katselee paidan projektikuvia, niin tämä on vähän eri näköinen jokaisen kantajan päällä. Itse olisin ehkä toivonut vähän rennompaa ja vähemmän tyköistuvaa paitaa alaosasta, mutta tämmöinen siitä nyt tuli. Olisihan sitä voinut tietysti tuntea oman päärynänsä ja laittaa vähän enemmän lisäyksiä helmaan. Seuraavassa projektissa muistan sen sitten. Olen kuitenkin paitaan muuten tosi tyytyväinen. (Ja nämä kuvat nähtyäni käytän sen kanssa jatkossa ihonvärisiä rintsikoita tai aluspaitaa.)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Hattu Downton Abbey-fanille

Viime syksyn paras tv-sarja oli Downton Abbey. Aikaansa seuraavat ihmiset olivat tietysti katsoneet sarjan jo paljon aikaisemmin, mutta me löysimme sen vanhimman tyttäreni kanssa vasta syksyllä. Katselimme muutamassa kuukaudessa koko kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan. Voi miten ihana se mennyt maailma olikaan! Vaikka tietysti rehellisesti on sanottava, että olihan siinä maailmassa paljon sitä vähemmänkin ihanaa puolta kaikkine luokkaeroineen ja kunniasääntöineen - mutta toisaalta; se loisto, ne puvut, se tyyli!


Tytär halusi talveksi Downton Abbey -tyylisen hatun. Toive esitettiin nykyajan tyyliin WhatsApp- viestin muodossa valokuvalla varustettuna ja tietysti ilman ohjetta. Löysin suuntaa antavaksi ohjeeksi Garnstudiolta kesäisen lierihatun ohjeen, jonka oli siis todellakin erittäin suuntaa antava, koska hattu oli kuitenkin lopulta vähän eri tyyppinen ja lankakin oli eri paksuista. Ostin langaksi jotain halvinta mahdollista markettilankaa, koska olin melko epävarma projektin onnistumisesta. Olisko se ollut RedHeart Softia ja käytin sitä kaksinkertaisena.


Hattu eteni vanhalla kunnon virkkaa-purkaa-virkkaa -menetelmällä. Eli silloin aina virkkasin, kun tytär ei ollut paikalla ja sitten taas purkasin, kun hän tuli käymään ja sovitti. Kyllä siitä lopulta ainakin vähän Downton Abbeyn tyyliä muistuttava tuli, tosin en ole varma käyttäisikö tätä Lady Mary vai alakerran palvelustyttö, mutta sitä aikaa kuitenkin. :)

tiistai 17. tammikuuta 2017

Iiiik, muurahaisia!

Nuorin tyttäreni on todella eläinrakas tapaus. Hänen mielestään jauhomatojakaan ei saa tappaa, koska ne ovat niin söpöjä. Eikä puhettakaan, että mitään eläviä olentoja tarvitsisi pelätä. Siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen muurahais-villasukkia, jollaisten kuvan oli sattunut näkemään jossain.


Ravelryn kautta löytyi Karin Aidan Formication -sukkien ohje. (Formikaatio on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan tunnetta, kuin muurahainen tai muu hyönteinen kävelisi iholla tai sen alla.) Ihon värisestä langasta tehtynä sukat näyttävät vähän siltä, kuin muurahaisia kävelisi pitkin jalkoja. En löytänyt ihonväristä lankaa sopivan paksuisena ja kun kotoa sattui löytymään sopivan väristä Jussi-lankaa, niin päätin vähän soveltaa ohjetta.


Paksumpi sukkalanka aiheutti sen, että jouduin jättämään aika monta muurahaista ohjeen mallista pois ja oikeastaan piirtämään koko kuvion uudelleen, toki käyttäen alkuperäistä ohjetta mallina. Muurahaisista tuli myös paljon isompia kuin alkuperäisessä mallissa, mutta oikeastaan vaan hyvä etteivät ole ihan niin aidon näköisiä.


Käytin näiden sukkien isoihin yksivärisiin alueisiin ensimmäistä kertaa Tiina Kuulta oppimaani kirjoneuletekniikkaa, jossa neuleen takapuolelle jäävää lankaa ei lainkaan sidota etupuolella olevan langan kanssa kiertämällä langat toistensa ympäri, vaan kontrastivärin lanka neulotaan aina ajoittain nurin edellisen kerroksen kontrastiväriseen lankaan niin, että se muodostaa ikään kuin verkon neuleen nurjalle puolelle. Vaikea selittää, enkä minäkään sitä mistään lukemastani ohjeesta tajunnut ennen kuin Tiina kädestä pitäen sen näytti. Mutta kovasti siistimpää jälkeä näistä yksivärisistä osuuksista tuli kuin sillä perinteisemmällä tavalla. (Varsinkin toiseen sukkaan; ensimmäinen kun oli vielä vähän harjoittelukappale. Mutta onneksi hienoinen epäsiisteys näkyy vain sukan nurjalla puolella.)


Yksi muurahaisista jatkui kantalapun puolelle. Tein sen ihan tavallisena kirjoneuleena, vaikka kirjoneuleen tekeminen nurjalla puolella onkin ärsyttävää. En kuitenkaan jaksanut puolikasta muurahaista varten aloittaa mitään monimutkaisempaa.

Sukista tuli sopivat, lämpimät ja mieluisat, vähän ehkä jännittävätkin, eli ihan jees projekti. :)

lauantai 14. tammikuuta 2017

Räsymattosukat

Facebookissa on monia erilaisia käsityö-aiheisia ryhmiä, joissa ihmiset esittelevät omia käsitöitään. Kuulun niistä aika moneen, sillä toisten käsitöitä kiva ihailla ja joskus saada niistä inspiraatiota omiinkin juttuihin. Yksi suosikkiryhmistäni on Novitan villasukkaryhmä, Voihan Villasukka. Ryhmässä tuntuu aina välillä nousevan jokin "villitys", eli kaikki haluavat yhtäkkiä neuloa juuri jotain tiettyä sukkamallia. Tällaiset räsymattosukat olivat ryhmässä kuuminta muotia joskus pari kesää sitten ja minäkin ihastuin niihin, mutta jotenkin aika kului ja villitys ehti mennä ohi.


Olin silloin pari kesää sitten ehtinyt jo ostaa langatkin valmiiksi näihin sukkiin, joten olihan ne nyt lopulta toteutettava. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu. Räsymattosukkien idea on se, että otetaan kahta erilaista raitalankaa ja raidoitetaan niillä vuorotellen niin, että syntyy ihan uusi ja erilainen raidoitus. Minulla oli käytössä 7 Veljestä Raitaa väreissä sateenkaari (822) ja fuksia-harmaa (807). Päätin samoin tein tehdä polvisukat; tykkään näistä räsymatto-väreistä niin paljon että niitä saa olla vähän enemmänkin kerrallaan.


Kantapäiksi tein jälkeenpäin lisätyt sädekavennuskantapäät. Ohje oli Novitan vanhasta Sukkalehdestä vuodelta 2012. En olekaan tällaisia kantapäitä tehnyt ennen. Niistä tuli ihan mukavat ja nätit. Näihin räsymattoihin sopii mielestäni hauskasti se, että värit kulkevat eri tahtiin molemmissa sukissa ja myös kantapäissä.


Raidoitin molemmilla langoilla aina kaksi kerrosta kerrallaan. Langanvaihtokohta jäi takasaumaan, joka sukan takana vähän erottuukin. (Kuvaushetkellä saumat taitaa olla vähän kierossa, pitääpä jatkossa katsoa peilistä että tulevat suoraan.) Nämä sukat jäi heti kuvauksen jälkeen jalkaan ja näistä taisi tulla minulle tämän talven suosikkisukat. Ihana väri-ilotulitus. :)