keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Hirvimiehen metsäsukat

Novitan uudessa sukkalehdessä on Minna Metsäsen kirjoneulemalli, Metsäretki. En tiedä esittääkö siinä seikkaileva eläin poroa, hirveä vai luppakorvaista koiraa, mutta koska tein sukat isälleni ja isä on hirvimiehiä, niin nimesin sukat hirvisukiksi.

Ohje oli oikein selkeä ja joutuisa tehdä, tosin käsialateknisistä syistä tein sukat huomattavasti vähemmillä silmukoilla kuin ohje suositteli (saman seikan olen usein huomannut Minna Metsäsen ohjeissa - käsialamme eivät selkeästi mene yksiin). Pohjaväri on Gjestalin Maijaa ja vaaleanharmaa kuviolanka Viking Vilmaa.



Kuva on hirveä johtuen siitä, että se on otettu keskellä yötä jouluaattoa edeltävänä yönä. Toisaalta sukan kuva myös esittää hirveä, saisko tästä jonkun aasinsillan, että kuvan kuuluukin olla hirveä? (Eh heh.)

tiistai 29. joulukuuta 2015

Tiikerille uudet tassut

Jotkin tarinat historiassa näemmä toistavat itseään. Pari vuotta sitten tein isommalle veljentytölle leopardilapaset, jotka sitten vuoden päästä olivatkin jääneet pieneksi ja piti tehdä toiset samanlaiset. Pienempi sisko toivoi vuosi sitten samanlaisia lapasia tiikeri-teemalla. Ja kuinkas sitten kävikään: ennen tämän vuoden joulua tyttö ilmoitti, että ne olivat jo jääneet pieneksi ja toiveissa olisi uudet; eläinlapaskierre jatkui.


Tässä postauksessa ei siis ole oikeastaan mitään uutta. Sama seeprakuvion ohje Ohdessaknits -blogista ja tassukuvio niiden alkuperäisten leopardilapasten aikaan piirretyllä mallilla. Jopa silmukkamäärä on sama.


Jotain sentään on muuttunut; tällä kertaa lanka on 7-veljestä ja puikot kokoa 3, kun edelliset oli tehty Nallesta 2,5-koon puikoilla. Kärkikavennusten osio saattaa olla pikkuisen edellisiä lapasia pidempi. Näillä muutoksilla saatiin aikaan sopivan kokoiset 10-vuotiaan lapaset.


Enkä aio vieläkään heittää näitä ohjeita pois, sillä eiköhän jommat kummat lapaset vielä ehdi jäädä pieniksi, jos ei ensi jouluksi niin sitten seuraavaksi...

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ihanin pipo

Äiti toivoi joululahjaksi pipoa. Semmoista, jota voi käyttää "aina". Eikä sen kummempia kriteerejä. Minusta on vaikeaa tehdä sopivaa pipoa toiselle, mutta kun oma piponi vaikutti äitille sopivan kokoiselta, niin uskalsin lähteä yrittämään käyttämällä omaa päätä mallina.


Ohjeeksi valitsin aivan mielettömän ihanan pipomallin, Eliza Jarvin as the leaves begin to fall. Lankoina on harmaa Handun Minimerino (luultavasti, vyötelappu oli hukkunut) ja syksyn lehtien väreihin liukuvärjätty Zauberball. Noudatin ohjetta täsmälleen, paitsi joustimen osalta, josta tein ohjetta löysemmän. Kuvion ohje on totaalisen upea, en voi edes tarpeeksi hehkuttaa miten ihana se on. Kavennukset ovat osa kuviota ja juuri se tekee tästä mielestäni niin hienon.


Piposta tuli ihan täydellinen; voin jopa sanoa, että se on omasta mielestäni yksi kauneimmista koskaan neulomistani asioista. Harmaa pohja ja liukuvärjätty kuviolanka sopivat malliin upeasti ja pipo istuu päähän juuri sopivasti. Siis sekä minun että äitin. Ja myös tyttäreni, joka toimii kuvissa mannekiinina. Luulenpa, että näitä on tehtävä vielä kaksi lisää!

lauantai 26. joulukuuta 2015

Kettukarkkia uudemman kerran

Olen tehnyt yhdet kettukarkkisukat aiemminkin. Tein ne tammikuussa 2013 ja ne on esitelty blogin ensimmäisessä postauksessa. Ovat siis olleet tykätyt ja runsaassa käytössä jo kolmatta talvea ja edelleenkin ovat ehjät ja muutenkin siistissä kunnossa, tosin nyt alkavat jo jäädä pieniksi. Tuskin olisin kuitenkaan innostunut tekemään toista paria samalla idealla, ellei kettukarkkisukkiin olisi tullut joululahjatoive veljentytöltä.

Päätin mennä sillä, mitä lankavarastosta löytyy ja niinpä keltaisen ja valkoisen 7-veljeksen kaveriksi tuli punainen Janne. Hyvin sopii veljessarjan jatkoksi. :) Selailin lukuisia erilaisia kettusukkien toteutuksia netistä. En kuitenkaan päätynyt matkimaan mitään mallia suoraan vaan tein vielä yhden verson joukon jatkoksi. "Luovan näkemyksen" lisäksi lopputulokseen vaikutti lankojen riittävyys; punaista kun ei ollut juuri enempää kuin mitä näihin sukkiin meni.


Mittailimme 12-vuotiaan kanssa jalkoja ja totesimme, että hänen jalkansa on jo jotakuinkin omani kokoinen. Saatoin siis käyttää omaa jalkaa mittarina, mikä helpotti koon pähkäilyä huomattavasti verrattuna aikaisempiin vuosiin.
Hyvät tuli. :)

Muokkaus. Nimetön komentoija huomautti, että olisi reilua mainita, mistä lähteistä sukkien suunnittelussa on käytetty elementtejä. Linkitän niistä osan nyt siis tähän sen mukaan kuin muistan; olen tehnyt sukat jo joulukuun alkupuolella ja siksi moni katseltu kuva on jo ehtinyt unohtua, joten kiitokset myös kaikille muillekin kettukarkkisukkien kuvia netissä jakaneille yhteisesti. Kuvahaulla löytyy monia hienoja toteutuksia. Siispä: kettukuvion kaava on Novitan sukka- ja lapasmallista. Yleisilmeen osalta katselin mm. näitä Vihreä Lanka -blogin kuvia ja niiden osalta taas on blogipostauksessa kerrottu, että on katsottu mallia Kardemumman talon kettukarkkisukista.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pieni neulakirjanen

Tässä tulee vielä viimeinen joulukalenteripaljastus. Olen pitkään katsellut ihaillen Pinterestissä kuvia suloisista huovasta tehdyistä, yksityiskohtaisin koristeluin kirjailluista neulakirjasista. Joulukalenterivaihtoon päätin toteuttaa jonkinlaisen version.


Tästä ei toki tullut niin hieno ja monimutkaisesti koristeltu, kuin jotkin Pinterestin versiot (osa noista on oikeasti ihan uskomattomia!), mutta olen silti tyytyväinen, sillä omilla kirjailutaidoillani tämä on varmastikin paras mahdollinen lopputulos.


Toteutin kaikki muut osat käsin ompelemalla, mutta kansilehden taustakankaaksi laitoin Tigerin liimakangasta, joka sopi mielestäni tarkoitukseen hyvin. Kannen nyörit pamikoin kolmella ohuella säikeellä puuvillalankaa; sitä voi jo hyvällä syyllä kutsua näpertelyksi.


Kun paljon neulon ja virkkaan, niin tämmöinen pieni ompelutyö oli vaihteeksi kivaa tekemistä. Mutta täytyy ehkä uusia silmälasit ennen seuraavaa kertaa!

Joulun jälkeen palataan sitten joululahjapaljastuksin, mutta nyt:
RAUHALLISTA JA IHANAA JOULUNAIKAA KAIKILLE! <3

maanantai 21. joulukuuta 2015

Virkattu kukkaro ja penaali

En nyt sitten tiedä, miten hyvin hedelmät aiheena sopivat jouluun ja joulukalenteriin, mutta lauletaanhan sitä, että jouluna on tullut kesä talven keskelle, joten miksipä ei. Joka tapauksessa virkkailin wiivuskan joulukalenteriin tämmöisiäkin yllätyksiä. Penaali muistuttaa vesimelonia ja kukkaro appelsiinia; Olen aiemmin tehnyt vesimelonikukkaron ja appelsiinipenaalin, jotta pysyypähän elämä vaihtelevana ja yllättävänä. (Heh.) :D


Penaali on virkattu yhdestä isosta lituskaisesta ympyrästä, joka on taitettu keskeltä kahtia ja kukkaro kahdesta vastakkain asetellusta pienestä ympyrästä. Lankana molemmissa puuvillainen Catania.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Jouluiset lasinaluset

Lisää joulukalenterivaihtoon tehtyä... tällä kertaa lasinaluset jouluiseen kattaukseen. Ne on virkattu Catania Grandesta ja lumihiutaleet kirjailtu päälle tavallisella Catanialla.




perjantai 18. joulukuuta 2015

Lehdykkä-saksikotelo

Laitan esittelyyn lisää joulukalenterivaihtoon tehtyä. Tein joulukalenterin Sukkia ja suklaata -blogin wiivuskalle ja tämän luukun hän on jo avannut.


Tein huovasta ja liimakankaasta saksikotelon. Kotelon muoto jäljittelee kielon lehtiä.


Aiemmin olen tehnyt huovasta pöllö-saksikoteloita. Tämmöinen kotelo ei liene saksien käyttäjälle välttämättömyys, mutta kyllä se varmaankin auttaa saksien tallella pysymistä. :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Schnee

Alkuvuodesta sain Novitalta puolitoista kiloa 7-veljestä silloisen yhteistyökuvion merkeissä. Valitsin ison osan langoista harmaana. 7-veljeksen neljästä eri harmaasta tämä on nimeltään yksinkertaisesti harmaa ja se on minun silmääni näistä harmaan sävyistä kaunein.

Alusta asti ajattelin, että haluan tehdä näistä langoista jonkin ylisuuren neuleen, joko paidan tai villatakin. Selattuani lukuisia eri malleja päädyin Suvi Simolan upeaan Schnee-villatakkiin. Tärkeimpiä kriteereitä mallin valintaan olivat takin kauniin ulkonäön lisäksi se, että malli neulotaan ylhäältä alas ja yhtenä kappaleena. Lisäksi valintaan vaikutti se, että neulojakaveri oli suositellut Suvi Simolan ohjeita selkeyden ja perusteellisuuden perusteella. Schneen neulottuani allekirjoitan suosituksen täysin.


Neuloin takkia noin kuukauden päivät. Englanninkielisessä ohjeessa ei ollut missään kohtaa mitään epäselvyyttä. Hankalin hahmotettava kohta eli napinlävet oli selitetty vaiheittain kuvallisin ohjein.

Täysin virheittä en silti selvinnyt; poimin kuumeisena niskakappaleesta etukappaleiden silmukat työn nurjalta puolelta. Huomasin virheen parin päivän päästä kuumeen laskettua, mutta samalla totesin, ettei virhettä varmaankaan kukaan muu huomaa, joten annoin olla. Olkasaumat vain erottuvat hieman selkeämmin kuin olisivat erottuneet, jos olisin poiminut silmukat oikealta puolelta.


Takki valmistui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Siitä tuli ehkä vielä vähän enemmän ylisuuri kuin olin ajatellut, sillä kastelun ja sileytymisen yhteydessä se venyi enemmän kuin olin arvioinut. En kuitenkaan anna sen häiritä itseäni, vaan olen tyytyväinen siihen, että talven kylmimpinä päivinä alle mahtuu kunnollinen määrä kerroksia.

Alkuviikosta kävin ostamassa napit ja valitsin pitkän pohdinnan jälkeen napit, joiden kuviointi jäljittelee neulepintaa. Ompelin napit kiinni, peilailin hetken - ja totesin, etten ole tyytyväinen. Napinläpien sijoittelu oli väärä. En miettinyt montaakaan minuuttia, kun päädyin purkamaan nappilistan; ei sellaista takkia tule käytettyä, johon ei ole tyytyväinen ja silloinhan koko työ olisi mennyt hukkaan. Eikä se nappilistan uudelleen neulominen lopulta kestänyt kuin yhden illan. Sitten vaan napit uudelleen kiinni ja nappilista sileytymään ja ihana takki oli valmis.


Schnee on saksaa ja tarkoittaa lunta ja olisikin ollut ihana kuvata tämä takki lumista taustaa vasten. Lunta ei vaan ole täällä Etelä-Suomen leveyksillä vielä näkynyt. Mutta kunhan lumi ja pakkaset vihdoin saapuvat, olen täällä lämpöisen takkini kanssa valmiina!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kisukirjanmerkki ja serviettiaskartelua

Joulukalenterivaihdossa tein tietysti itsekin joulukalenterin parilleni, joka on tänä vuonna Sukkia ja suklaata -blogin wiivuska. Unohdin ottaa kuvan valmiista kalenterista, mutta esittelen tässä muutamia joulukalenteriyllätyksiä, joita wiivuska on varmastikin jo avannut omasta vaihtokalenteristaan. :)


Hiljattain olen löytänyt servietti-askartelun ja sen voi huomata näistä joulukalenteriluukuista.

Päällystin servietillä pari sydänrasiaa pikkuyllätyksiä varten sekä muistivihon. Lisäksi tein vihkon seuraksi kisukirjanmerkin samaan tyyliin kuin aiemmin tyttärelle.


Serviettiaskartelu on tosi hauska uusi löytö, sillä hienon lopputuloksen saa aikaan helposti. Käytin näissä serviettilakkaa, mutta kuulin jonkun kertovan, että tavallinen paperiliimakin kävisi.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukalenterivaihto-kalenteri

Viime vuoden joulukalenterivaihto oli niin mukava kokemus, että tänä vuonna ei tarvinnut edes miettiä osallistumista; lähdin tämän vuoden vaihtoon mukaan ilman muuta. Sain oman joulukalenterini jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, mutta olin kiltti enkä kurkkinut yhtään ennen joulukuun ensimmäistä päivää. ;)


24 pakettia oli laitettu kangaskassiin, johon on painettu joulukuusen kuvia ja kassi oli vielä sidottu kahvoista kiinni suloisilla sydännaruilla. Kun tämän viikon tiistaina sitten avasin kassin, niin sieltä paljastui niin ihanasti käärittyjä ja koristeltuja pikkupaketteja, että melkein liikutuksen kyyneleet nousi silmiin. Jokainen paketti on hiukan erilainen ja monessa on lisäksi jokin juju, kuten nyt yläkuvasta voi havaita. Esimerkkeinä huovutettu sydän, kilikello ja pieni piparimuotti paketin koristeina. <3


Ensimmäisen päivän luukusta paljastui itsetehty virkattu heijastin. Se on koristanut talvitakkiani siitä saakka, vain valokuvaa varten irrotin sen väliaikaisesti. Seuraavien päivien yllätykset on olleet yhtä ihania. Kiitokset parilleni ihanasta kalenterista! <3

maanantai 30. marraskuuta 2015

Antarktis

Marraskuun huivina Lentävän Lapasen syyshuivi-yhteisneulontaan tein Janina Kallion suunnitteleman Antarktiksen. Marraskuu on ollut älyttömän stressaava ja siksi neuloskelinkin tätä lennokkaalla käsialalla, hyvin kevyesti keskittyen enkä kiinnittänyt huomiota neuletiheyteen tai kokoon. Lopulta  huivista tuli valtavan suuri ja lanka loppui kesken viimeisen osion.


Mielestäni langan loppuminen ei kuitenkaan mitenkään haittaa lopputulosta eikä huivi vaikuta keskeneräiseltä. Valtavan kokoisena huivi on myös jotenkin tosi magea. Eikä se ole itseasiassa lainkaan liian iso edes kaulahuiviksi, sillä ohut ja pehmoinen lanka sekä huivin ilmava rakenne takaavat sen, että huivi tuntuu höyheneltä kaulassa, vaikka sen olisi kietonut ympärilleen kolmeenkin kertaan.


Lankana Handun Merino-sukkis vedenvärisenä (kuvassa väri näkyy jonkin verran liian sinisenä) ja puikot 3,5mm:n bambuiset pyöröt. Olisi tosiaan voineet olla pienemmätkin.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Maailmanparantajan joulukalenteri

Kotona asuville lapsille laitan tänä(kin) vuonna saman vanhan joulusukkakalenterin kuin useina vuosina ennenkin. Ja joulukalenteri-ylläreiksi halutaan edelleenkin vaan suklaata, joten tässä mennään nyt vallan vanhalla vauhdilla.

Sen sijaan kotoa pois muuttanut vanhin lapsi tuli maininneeksi, että olisi halunnut Punnitse ja säästä -kaupan luomutee-joulukalenterin, mutta ne oli jo myyty loppuun kun kävimme niitä etsimässä. Siispä kävin ostamassa luontaistuotekaupasta jättimäisen luomutee-lajitelman ja aloin askarrella pienimmän lapsen avustuksella.


Idea henkarikalenteriin löytyi Pinterestistä ja toteutus syntyi vessapaperirullista, jotka päällystin lahjapaperilla ja ripustin lahjanarulla vanhaan kaapista löytyneeseen rautahenkariin. Luomuteen lisäksi jokaisesta luukusta löytyy maailmanparantajasielulle jokin joulumieltä itselle tai ympäristöön levittävä tehtävä. :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pieni Kisu Pikkukuu

Kisu Pikkukuu on tullut minulle tutuksi ennenkin, sillä kaikilla lapsillani on ollut eskarivuonna käytössä Salaisen maan aapinen, jonka päähenkilönä kyseinen kissa seikkailee. Koskaan ennen en ole kuitenkaan tavannut Kisu Pikkukuuta ihan livenä, mutta nyt sekin kunnia minulle suotiin. Pienimmäinen oli nimittäin ommellut aivan hurmaavan ja suloisen Kisu Pikkukuun esikoulussa.

Olen tästä niin otettu. Sen lisäksi että se on todella hieno, niin tuntuu tosi mukavalta, kun lapsukainen innostuu tekemään käsitöitä ja selvästi nauttii omien kättensä tuotoksista. Ja lisäksi olen (taas kerran) onnellinen lapseni päiväkodin osaavasta henkilökunnasta, joka jaksaa nähdä ylimääräistä vaivaa ja aloittaa tämmöisiäkin projekteja. Voin nimittäin kuvitella, että pehmolelun ompeluprojekti parinkymmenen eskari-ikäisen kanssa on omanlaisensa ruljanssi!


Kisulle on askarreltu laatikosta pesäkin, jossa on kissan kiipeilypuu ynnä muita asianmukaisia varustuksia. Kuvauksen ajaksi Kisu halusi kuitenkin innokkaasti mennä ihastelemaan vastasatanutta ensilunta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pyöräilijän lapaset

Mietin lahjaa eräälle mieshenkilölle, joka harrastaa tiiviisti pyöräilyä myös talviolosuhteissa. Missäs hommassa tulee käsille sen kylmempi kuin talvipyöräilyssä, joten lapaset oli aika luonteva valinta lahjaideaksi.


Halusin pyöräilyteeman lapasten kuviointiin ja löysinkin Ravelrysta toisen pyörilijä-miehen, Bill Turnerin, suunnittelemat hauskat RAGBRAI-mittens -lapaset. Turnerin pyörä-kuvio oli mielestäni kiva, mutta asetelma hieman sekava, joten järjestelin omat pyöräni siistiin riviin ja kulkemaan kaikki samaan suuntaan. Ettei tule yhteentörmäyksiä. Peukunkin kuviota vähän yksinkertaistin jatkaen peukalokiilan kuviota koko peukalon matkalla.



Lankana vaaleansininen ja tummansininen Lauri-sukkalanka ja puikkoina bambuiset sukkapuikot kokoa 3mm.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Heijastava pipo aikuiselle

Vuosi sitten tein pienemmälle tyttärelle pipon Novitan Heijastus-langasta. Tykkäsin langasta, sillä vaikka siinä on aika paljon tekokuitua (63% akryylia, 27% villaa ja 10% heijastavaa polyesterkuitua), niin tuntuma on kuitenkin villainen, etenkin verrattuna muihin heijastaviin lankoihin. Olisin tehnyt langasta pipon itsellekin samantien, mutta lankaa ei enää viime talvena kaupoista löytynyt. Tänä syksynä ilahduin huomatessani, että lanka oli tullut takaisin myyntiin.


Nyt toteutin sitten aikomuksen omasta heijastavasta piposta. Tästä tuli aika kiva. Tykkään siitä, että se näyttää päivänvalossa ihan tavalliselta pipolta, mutta pimeässä kuitenkin näkyy tosi hyvin.


Lankaa meni tasan kaksi kerää tupsuineen päivineen kutosen puikoilla. Ohje syntyi sitä mukaa kun tein ja välillä sovitin. Myöhemmin huomasin, että Novitan sivuilla on ohje melkein samannäköiseen pipoon.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Appelsiini-penaali

Mulla jäi näköjään lahjapenaali-vaihde päälle. (Kts. edellinen penaali-postaus.) Yhdet kymmenvuotissynttärit tulivat aika nopealla aikataululla tietoisuuteeni (vaikka olishan ne oikeesti voinut aavistaa tuleviksi jo viimeiset kymmenen vuotta) joten piti keksiä nopeasti jokin lahja. Koska tämä lahjottava on yleensä arvostanut omatekemiä lahjoja, niin virkkasin hänelle penaalin.


Penaali on tehty kaksinkertaisesta Cataniasta 3,5mm:n koukulla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sen tekeminen sujui siten, että virkkasin ympyrän, jonka kaarevaan reunaan kiinnitin vetoketjun ja ompelin lopun reunan kiinni.

Ostin penaaliin tussit ja laitoin pakettiin mukaan myös eläinaiheisen "aikuisten" värityskirjan. Se pääsi kyllä suureen suosioon lastenkin keskuudessa; parhaillaan sitä oli värittämässä kolme serkusta tiiviisti rinnatusten.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Neulomisen ilosta Kodin Pellervossa

Alkusyksystä neulekahvila Lentävän Lapasen naiset järjestivät hemmotteluillan meille Tour De Sock -sukkakisaan Lentävän Lapasen joukkueessa osallistuneille. Illan teemana oli juhlia kunnialla loppuun saatettua kilpailu-urakkaa, elokuun ajan Lapasen näyteikkunaa värittänyttä menestyksekästä sukkanäyttelyä sekä tarjota meille osallistujille hemmottelua yhdessäolon, neulonnan, herkuttelun sekä käsihoitojen muodossa.


Mukaan oli kutsuttu myös  Kodin Pellervon toimittaja ja valokuvaaja, jotka haastattelivat ja kuvasivat meitä pitkin iltaa. Pääosassa oli tietysti Lentävä Lapanen ja sen upeat emännät Taina ja Tarja, jotka ansaitsevat kaiken saamansa hehkutuksen; Lentävä Lapanen on tosiaan enemmän kuin lankakauppa.


Meitä sukkakisalaisiakin kuvatiin ja kyseltiin kokemuksia niin kilpailuun liittyen kuin neulomiseen yleensäkin. Oikein kiva juttu oli kirjoitettu ja sitä koristivat mukavat ja värikkäät kuvat. Valokuvaaja halusi erikseen kuvata vastavalmistuneita Loistavat Niityt sukkiani ja kuva oli näköjään päätynyt lehteenkin. Kiirehdin toimittajalle kertomaan, että ovat Tiina Kaarelan Puikkomaisterin Sukkakirjan ohjeella tehty ja ilahduin, kun tieto löytyi oikein myös tekstistä.


Tämä juttu on mukava tallentaa muistojen albumiin muiden mukavien muistojen kanssa, jotka liittyvät Lentävään Lapaseen ja Tour De Sock-kilpailuun sekä niihin mukaviin ihmisiin, joihin olen näiden kautta tutustunut. :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Hui hai!

Noin vuosi sitten sain velipojalta kainon toivomuksen hai-sukista. Sellaisista, jotka näyttävät syövän jalkaa. Mutta eivät saa sisältää mitään ulokkeita, eviä tai muita sellaisia, vaan ihan kengissä käytettävät sukat.


Aikani mietin, miten saan tehtyä hain näköiset sukat annetuilla vaatimuksilla. Vuoden ajatustyön ja vajaan parin viikon neulomistyön jälkeen sukat valmistuivat parahiksi veljen synttäripäiväksi.


Sukkien jalkateräosuudet on neulottu varpaista varteen kaksi kerrallaan magic loop tekniikalla. Kantapäästä eteenpäin erottelin sukat omille puikoilleen ja neuloin varsien etuosan ja takaosan erikseen ommellakseni ne sitten lopuksi yhteen. Hampaat tein poimimalla valmiista sukanvarresta uudet silmukat valkoisella ja päättelemällä ne sitten nirkkoreuna-päättelyllä. Lopuksi kirjoin silmät ja "kidukset" langalla ja neulalla.

Velipoika tuntui tykkäävän. :) Lapsensa tosin kehuivat näitä söpöiksi, joka vei valitettavasti hurjilta jalkaa syöviltä hailta vähän uskottavuutta.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Kirjanmerkkien tuotekehittelyä

En ole aikaisemmin ollut mikään kirjanmerkki-ihminen, vaan lähimmästä kuitista revitty palanen on mielestäni yleensä kelvannut paikan merkiksi ihan hyvin. Joskus viime vuonna innostuin kuitenkin virkkaamaan pari kirjanmerkkiä; auringon ja pääkallon. Pian huomasin, että kirjanmerkiltä vaaditaan muitakin ominaisuuksia kuin litteys, ainakin jos kirja otetaan välillä mukaan reppuun tai kassiin. Sillä tuollainen yksinkertainen lituska kirjanmerkki valuu pois mukana kulkevan kirjan välistä ennen kuin huomaatkaan, viimeistään siinä vaiheessa kun kaivat kirjaa esiin.

Niinpä päädyin tähän tuotekehittelyn ensimmäiseen versioon, kala-kirjanmerkkiin. Toisessa päässä on kala ja toisessa päässä nappi/nappeja. Ajattelin että punainen nappi kuvastaisi veden pinnalla keikkuvaa kohoa, mutta mahtaako kukaan muu saada ajatuksesta kiinni. Kirjan väliin jää vain ketjusilmukkaketju ja kalan ja kohon tarkoitus on estää merkkiä valumasta pois kirjan välistä.


Aika hyvä, mutta tämäkin versio saattaa huonolla tuurilla valua repun pohjalle. Vielä parempaan kirjanmerkkiin sain idean Pinterestiä selaillessa; kuminauhasta tehty noin kirjan ympärysmitan pituinen rengas, jonka voi pingottaa halutun paikan kohdalta kirjan ympäri. Koristeeksi voi laittaa mitä vain mielikuvitus keksii, minä laitoin tytön toivomuksesta pienen vaaleanpunaisen kisun.


 

tiistai 3. marraskuuta 2015

Yksinkertaisesti kaunista

Lankamaailman blogitapaamiseen neuvottiin ottamaan mukaan oma käsityö. Koska kaikki käsityöni olivat juuri silloin joko sellaisessa vaiheessa, että niitä oli vaikea ottaa mukaan tai sitten liian monimutkaisia jutustelun lomassa tehtäviksi, niin aloitin tapaamista varten ihan uuden työn.


Be Simple Variations löytyi Ravelryn ilmaismalleista. Suunnittelija on kirjoittanut ohjeeseen, että ei käyttänyt kovin isoja puikkoja eikä pingottanut huivia kovin voimakkaasti, koska ei halunnut korostaa neuleen reikäisyyttä ja halusi säilyttää ainaoikein-neulepinnan kuohkeuden ja pehmoisuuden. Minä taas päätin haluta juuri päinvastaista, eli halusin korostaa reikäisyyttä enkä niinkään välittänyt siitä kuohkeudesta. Valitsin 4,5mm:n puikon ja pingotin huivin säästelemättä. Parin edellisen huivini jälkeen olen ollut ihastunut siihen keveyteen ja ilmavuuteen, minkä juuri ohut ja reikäinen neulepinta saa aikaiseksi.


Langaksi valitsin kauniin vihreän Zauberballin, jonka upea liukuvärjäys pääsi mielestäni mainiosti oikeuksiinsa tällaisessa hyvin yksinkertaisessa huivimallissa. Huivi oli valmis kolmessa päivässä ja siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin - pitkä, kapea ja ilmava, pikemminkin kaulahuivi kuin hartiahuivi. Sellainen, jota voi viileinä talvikuukausina pitää hyvin sisälläkin, joka lämmittää tarpeeksi mutta ei liikaa.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Minion-penaali kuusivuotiaalle

Tytär sai kutsun kuusivuotiskemuihin. Tiedossa oli, että päivänsankari on armoton minion-fani. Ja tuleva koululainenhan tarvitsee tietysti penaalin.


Virkkasin penaalin 3,5mm:n koukulla kaksinkertaisella Hjertegarnin Cotton nr.8 -puuvillalangalla. Ensin virkkasin sinikeltaisen suorakaiteen mustalla raidalla. Raidan päälle kiinnitin silmät ja suun pistelin ompelupistoilla. Sitten ompelin vetoketjun suorakaiteen reunoihin  ja lopuksi ompelin päädyt kiinni.


Tunnistaa minioniksi ja kynät pysyy vauhdissa mukana. :)

perjantai 30. lokakuuta 2015

Lankamaailman blogitapaaminen

Sain mieltä lämmittävän kutsun Helsingin Lankamaailmaan blogitapaamiseen, joka toteutui viime keskiviikkona. Paikalla oli parikymmentä bloggaria sekä Lankamaailman henkilökuntaa.


Iltaan kuului herkuttelua, neulomista, jutustelua, naurua, tekeillä olevien töiden ihastelua ja kokemusten vaihtoa ohjeista ja langoista. Siis kaikkea sitä, mitä kuuluu mukavaan illanviettoon käsityöihmisten kesken.


Lisäksi tarjolla oli taideterapeutti Merja Lieppisen mielenkiintoinen luento värien vaikutuksesta sekä syksyn lankauutuuksien esittelyä. Kuvassa Elina Urmas kertoo juuttilangasta. Muita uusia juttuja olivat nokkoslanka ja tekstiiliteollisuuden jätemateriaaleista tehty kierrätysvillalanka.


Illan lopuksi jokainen vieras sai lahjakassin täynnä ihania lankoja ja muita neulojan tykötarpeita. Kuvassa pari ilahtunutta bloggaria lahjalankojaan hypistelemässä.


Loppuun oli tietysti jätetty vielä aikaa yleiseen seurusteluun ja lankaostosten tekoon pienen alennuksen kera. Aikamoinen kasa lankoja tuli ostettuakin, ajatuksena tehdä ainakin villapaita ja lyhythihainen tunika. Illan esittelyyn kuuluneista langoista ihastuin erityisesti Merino Cottoniin ja edellä mainittuun nokkoslankaan; molempia kuului onnekkaasti lahjakassin sisältöön.

Lahjalankoja ja omia ostoksia sulassa sovussa.

Illasta jäi tosi kiva maku ja tuntui, että se tuli juuri oikealla hetkellä, keskellä erityisen raskasta työviikkoa. Suuret kiitokset Lankamaailman Elina ja Merja kutsusta! Oli ihanaa päästä irti arjesta, tutustumaan Lankamaailmaan, värien vaikutuksiin, uutuuslankoihin sekä uusiin ja vanhoihin blogi-tuttavuuksiin. Pari päivää tapaamisen jälkeen olen vielä fiilistellyt hiplailemalla uusia lankoja sekä käymällä tutustumassa niihinkin paikalla olleitten blogeihin, jotka eivät entuudestaan olleet tuttuja. Ja monet ovatkin jo kerinneet kirjoittelemaan tapaamisesta ennen minua. Tosi kiva porukka ja kivoja blogeja!

Tässä vielä lista mukana olleista blogeista, ihania ja tutustumisen arvoisia jokainen: Eilen tein, Ei tullut kässämaikkaaHelyes, Kädenjälki, Så vitt jag vet, Tinis vita hem, Hupsistarallaa, Katjun kannoilla, Maison Mimizan, Ihan kaikki kotona, Mehukekkerit, Me made crafts, Puikkomaisteri, Nuppu Home, Kristiinan silmukat, Susien Lampaat, Sekaisin sukista ja Ntprtt.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Rosewater ja hämärtyvä maailma

Kello ei ole vielä neljääkään ja ulkona on jo hämärää. Tänään aikaisemmin, kun oli vielä "valoisaa", yritin parhaani mukaan kuvata ihanaa vastavalmistunutta Rosewater-huivia, monessa paikassa ja peräti kahdella eri kameralla, mutta tuntui, että valoa ei vaan ollut riittävästi. Väri ei vaan toistunut oikein lukuisista otoksista huolimatta, joten näihin kuviin on nyt tyytyminen.


Ihastuin totaalisesti edelliseen Janina Kallio -huiviini, joten halusin seuraavaksi  aloittaa toisen huivin samalta suunnittelijalta. Tällä kertaa valitsin malliksi ihanan Rosewaterin. Langan suhteen jatkoin myös samalla hyväksi havaitulla linjalla kuin viimeksi, eli tämänkin huiviin lankana on Malabrigo Yarn Sock. Tällä kertaa värinä upean kirkas ja intensiivinen vihreän sävy, solis. Värivalinta alkuun vähän epäilytti, koska suurin osa tämän suositun mallin neulojista tuntuu valinneen Rosewateriin jonkin herkän ja romanttisen vaalean sävyn ja lisäksi pelkäsin, että solis läikittyy pahasti tai näyttää liian kirjavalta. Mutta lopputulos ei ole lainkaan kirjava (luonnossa värierot näyttävät huomattavasti vähäisemmilta kuin kuvissa) ja tykkään tästä vähän räyheämmästä värivalinnasta kovasti.


Ohjeesta ja langasta on jälleen kerran vain hyvää sanottavaa. Huivista tuli yllättävän iso mutta silti se tuntuu hyvin keveältä johtuen ilmavasta pitsiosiosta. Huivin ainoa huono puoli tuli ilmi kuvausten yhteydessä, nimittäin isot pitsikuvion reiät takertuvat helposti kiinni milloin mihinkin. Lankalenkit on kuitenkin helppo ujuttaa takaisin oikealle kohdalleen venyttelemällä neuletta lankalenkin ympäriltä viistoittain vähän suuntaan ja toiseen, joten mitään peruuttamatonta ei pääse tapahtumaan.


Tämä oli siis lokakuun huivini Lentävän Lapasen Syyshuivi-KALiin. En ole vielä kyllästynyt huiveiluun, vaan marraskuun huivimalli on jo mielessä. Vaan miten sen sitten aikanaan onnistuu kuvaamaan, kun nämä päivät vaan pimenee ja pimenee!

torstai 22. lokakuuta 2015

Jädepipon ohje

Keväällä osallistuin Kolmen kaverin ja Lentävän Lapasen järjestämään jätskipipokilpailuun. Piponi voitti kilpailussa taidokkaimman pipon tittelin tuomariston taholta ja myöhemmin se valittiin yleisöäänestyksessä vielä yleisön suosikiksi. Pyyntöjä ohjeeseen tuli useita, joten lupasin sellaisen kirjoitella kunhan kerkiän. Kesän ajan asia oli unohduksissa, mutta nyt on parhaat pipokelit juuri alkamassa, joten parasta ryhdistäytyä tämän asian kanssa!


Jätskipipo

Pipo on tehty Novitan Nallesta ja muista saman vahvuisista langoista, joita sopivissa väreissä sattui löytymään. Samaa paksuutta ovat esim. Novita Wool, Gjestal Maija ja Teetee Pallas.
Neuloin pipon 3,5mm:n pipopuikolla ja lopun kavennuksissa käytin sukkapuikkoja. Pipon voi tehdä myös pidemmän kaapelin puikolla magic loop-tekniikkaa käyttäen.

Ohje:
Luo 120 silmukkaa pohjavärillä (tai muu neljällä jaollinen määrä) ja aloita neulominen pyörönä. Tee alkuun 3cm 2o2n -joustinta. Neulo sitten kaksi kerrosta sileää ja aloita kuvio kaavion mukaisesti. Kaavioon olen piirtänyt sattumanvaraisen määrän jätskipikareita, mutta kuviota siis jatketaan koko pipon ympäri samanlaisena. Kaavion jälkeen neulotaan vielä 4krs sileää pohjavärillä ja aloita sitten kavennukset seuraavasti:
1. kavennuskerros: Neulo 18s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.
Välikerros
2. kavennuskerros: neulo 17 s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.
Välikerros
3. kavennuskerros: neulo 16s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.
Tämän jälkeen jatka kavennuksia joka kerroksella vastaavasti, eli kavennusten väliin jää aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kerroksella. Jatka kunnes olet viimeksi tehnyt kerroksen, jolla kavennusten väliin jää 8 silmukkaa.
Seuraava kerros: Neulo 2 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.
Seuraava kerros: Neulo 1 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.
Viimeinen kerros: neulo koko kerroksen ajan 2 oikein yhteen. Pujota lanka läpi kaikista silmukoista ja päättele.
Lopuksi tee isohko tupsu joko tupsukehikolla tai vanhanaikaiseen tapaan pahvikiekkoja käyttäen. Ompele se kirsikaksi kakun (eli pipon) päälle.


Sitten voitkin lähteä ulos ja nauttia kylmästä säästä! :)

Jos teet pipon ohjeellani, olisi kiva kuulla miten onnistui ja samaten jos huomaat virheitä tai epäselvyyksiä ohjeessa.