lauantai 29. elokuuta 2015

Inspiraatiota Puikkomaisterilta

Aiemmin jo mainitsin, että kävin Puikkomaisterin Sukkakirjan jatkojulkkareilla Lentävässä Lapasessa. Olin saanut kutsun myös varsinaisiin julkkareihin Helsinkiläiseen Snurreen, mutta kiireinen työviikko ja kaikkien lasten uusien koulujen/esikoulun aloitukset vei juuri sillä viikolla mehut sen verran tehokkaasti, että päätin osallistua vain jatkojulkkareille, jotka sijoittuivat tänne kotinurkille. Tietysti vähän harmitti oma jaksamattomuus sitten jälkikäteen, mutta oikein mukava tunnelma meillä oli täällä Järvenpäässäkin ja uunituore kirja tarttui heti matkaan.


Kirja on ihana! Ainakin kymmenen mallia voisin aloittaa heti, mutta koska minulla useimpien ihmisten tavanomaisen tapaan on vain kaksi kättä, niin oli pakko valita yksi malli alkuun. Valitsin mielestäni kaikkein kauneimman ja ehkäpä vaikeimmankin mallin, nimittäin ylipolven pituiset Loistavat Niityt. Näistä ei ole ihan vähään aikaan tiedossa valmiiden sukkien postausta, sen verran työläs malli tämä on. Mutta alku vaikuttaa lupaavalta ja lupaan saada nämä valmiiksi ennen kovia pakkasia.

Kiitokset Puikkomaisterille ihanasta sukkakirjasta! Tästä taatusti kuullaan vielä.

maanantai 24. elokuuta 2015

Musikaaliset lehtisukat

Minulla on tapana pitää kulloisenkin varsinaisen käsityön lisäksi jotain vähän helpompaa, mukana kulkevaa kassikäsityötä. Kriteerinä kassikäsityölle on helppouden lisäksi myös se, ettei siinä voi olla kovin montaa eri väristä lankaa (ainakaan kerrallaan) eikä monisivuista ohjetta, kaiken pitää mahtua pieneen tilaan ja ohjeen olla helposti jatkettavissa tauon jälkeen ja mahdollista tehdä pienissä pätkissä. Monesti näihin kassikäsitöihin sisältyy sitten hauskoja muistoja, koska niitä on tullut neulotuksi milloin missäkin.


Nämä lehtisukat, oikeammin sanottuna Niina Laitisen suunnittelemat Elsit, ovat kulkeneet matkassa viimeisen kuukauden. Niitä on neulottu enimmäkseen ruuhkajunassa mutta satunnaisemmin myös kahviloissa, rannalla ja konsertissa. Viimeksi mainittu tuli eteen sattumalta, kun viulisti Pekka Kuusisto ja pianisti Emil Holmström eräänä kesäisenä iltapäivänä esiintyivät Lentävässä Lapasessa. Osuin paikalle työpäivän jälkeen, kun pieni puoti oli jo valmiiksi tupaten täynnä. Muita istumapaikkoja ei ollut enää jäljellä, joten tulin ohjatuksi ikkunalaudalle. Siinä sitten istuskelin vajaan tunnin, neuloen sukkia lankakaupan näyteikkunassa ja kuuntelin Sibeliuksen viulukonserttoa livenä. Hetkessä oli jotain hauskasti epätodellista ja mieleenpainuvaa.


Nyt kun katselen näitä valmiita sukkia, niin ne vaikuttavat soivan kauniilla ja sointuvalla viulun äänellä. Niihin taisi vähän tarttua musiikkia.

perjantai 21. elokuuta 2015

Meadow Grass goottimausteella

Tuli aika muistaa lahjalla henkilöä, jonka tyyliä leimaa vahvasti goottimainen vire. Värien puolesta ei ollut epäselvyyttä; mustaa, liilaa ja gimallusta. Langat oli siis valittu suhteellisen helposti. (Tosin vaihdoin mustan hyvin tummaan harmaaseen ihan omia silmiä ajatellen.) Mallia mietin pitkään, mutta päädyin lopulta Heidi Alanderin Meadow Grassiin, koska aikataulu tuntui siinä vaiheessa tiukahkolta ja halusin tehdä tutun mallin, jonka tiesin valmistuvan nopeasti. Aikataulu ei lopulta osottautunutkaan yhtään tiukaksi, sillä huvin valmistuminen kesti vajaan viikon, kun olin varautunut noin kolmeen viikkoon.


Olen siis tehnyt Meadow Grassin kerran ennenkin ja ihastuin jo silloin. Se oli ensimmäisiä neulottuja pitsihuivejani ja sen onnistuminen vaikutti varmasti paljon myöhempään huivi-innostukseen. Tällä kertaa värit eivät olleet yhtään omat, mutta jollain kummalla tavalla tykkään tästäkin tosi paljon.


Lankoina Lang Yarnsin Mille Colori Socks & Lace Luxe liukuvärjättynä liilana kimalteella sekä tumman harmaa Sisu. Puikot olivat kokoa 4mm, kun edellisessä Meadow Grassissa käytin 4,5mm:n puikkoja ja tuli vähän löyhää mielestäni. Eikä tästä yhtään tiukkaa tullut nytkään.


Lähes mustan langan valokuvaus osottautui yhtä haasteelliseksi kuin odotinkin. Suurin osa parina päivänä räpsityistä otoksista oli käyttökelvottomia, viehättävistä malleista huolimatta. Malleina toimivat molemmat tyttäreni, koska nuorempikin halusi kun kerran vanhempikin. Värit eivät taida toistua missään kuvassa ihan oikein; huivin yleisilme on oikeasti enemmän liila kuin viininpunainen.


Tämä siis valmistui elokuun ekalla viikolla ja käynnisti "Alander-putken", jonka inspiraation vietävänä on valmistunut tämän jälkeen vielä Nurmilintu ja Peipponen. Minulla "huivi kuukaudessa" on siis vaihtunut muotoon "suunnittelija kuukaudessa", kuten kalistelutoverit osuvasti vitsailivat. En kuitenkaan luvannut joka kuukausi innostua vastaavaan urakkaan. :)


Syyskuussa lähdemme muiden syyshuiviKAL:iin osallistuvien kanssa neulomaan Stephen Westiä, tarkemmin sanottuna Exploration Stationia. Siinä astellaankin sitten kerralla epämukavuusalueelle, sillä tiedossa on uuden persoonallisen suunnittelijan ja vieraan kielen lisäksi ihan uusia tekniikoita, mm. briossia...

tiistai 18. elokuuta 2015

Kesäisen keveä Peipponen

Reaktioni Heidi Alanderin uusimpaan huivimalliin oli ihastusta ensisilmäyksellä. Peipponen on ohut ja kevyt kaareva pitsihuivi joka on muotonsa puolesta sukua Heidin aikaisemmin suunnittelemille Eyeblinkille ja Kaiholalle


Lentävän Lapasen Syyshuivi-yhteisneulonnassa aika monikin oli kiinnostunut neulomaan Peipposta ja alunperin suunnitelmana oli (kuulemma) neuloa se yhteisesti lokakuussa. Unohdin kuitenkin sopimuksen tyystin ja laitoin huivin puikoille heti kahden edellisen Alanderin jatkeeksi; Alander-putki jäi niin sanotusti päälle. :D


Langaksi valikoitui Debbie Blissin Rialto Lace, ohut ja pehmoinen sataprosenttinen merinovillalanka. Ostin varmuuden vuoksi kaksi 50 gramman kerää, koska arvelin ettei 390 metriä riitä, kun edeltävässä Nurmilinnussakin lanka loppui kesken vaikka sitä oli peräti 400 metriä. Vaihdoin myös pienempiin puikkoihin (3mm) ja kas, yksi kerä riittikin. Tarkemmin sanottuna lankaa kului 44 grammaa. Kyllä tuli keveä huivi!


Ohje oli selkeä ja helppolukuinen, mitään muuta ei kyllä voi sanoa muistakaan Heidin ohjeista. Huivin pitsiosio on suunnattoman kaunis ja koko huivi muutenkin todella ihana! Tyyliltään tämä on selkeästi juhlavampi kuin muut huivini, joten pidän tämän itselläni juhlahuivina. Täytyyhän sellainenkin ihmisellä olla?


Väri oli todella vaikea kuvattava, koska ensimmäinen sarja kuvia väitti huivin olevan pinkki. Ja jos nyt vielä näistäkin kuvista joku epäilee huivin olevan pinkki, niin tiedoksi, että ei se ole, vaan se on semmoinen pinkkiä tummempi ja syvempi syklaami. 


Tänään puikoilla onkin sitten muuta kuin huivia; pitkän pähkäilyn jälkeen päätin aloittaa Puikkomaisterin kirjasta heti alkajaisiksi sen kaikkein vaikeimman ja ihanimman mallin, Loistavat Niityt. Saapa nähdä, miten pitkä projekti siitä muodostuu!

lauantai 15. elokuuta 2015

Tiskirättejä ja suuria suunnitelmia

Tämmöisiäkin on joskus kesän kuluessa tullut tehtyä.


Sinänsä ei mitään sen erikoisempaa kuin pari virkattua tiskirättiä, mutta ajattelin silti esitellä, kun mallivirkkaus on mielestäni aika kivan näköistä. Ohje löytyy esim. täältä. Langat on bambu- ja puuvillalankojen jämiä.


Viime viikkoina olen työskennellyt parin huvin parissa, niistä toinen ei ole vielä valmis ja toista en voi vielä esitellä. Lähiaikoina siis huivipostauksia tiedossa.

Eilen kävin Puikkomaisterin Sukkakirjan jatkojulkkareilla Lapasessa ja samalla piti tietysti myös hommata kyseinen kirja, kun kerran oli mahdollisuus saada se oikein omistajakirjoituksella varustettuna. Ja tänään olen sitten ihastellut ja selaillut sitä ees ja taas ja pähkäillyt, minkä mallin aloittaisin ensimmäisenä. Pirkot vai Loistavat Niityt? Ja mitkä värit? Monta sukkamallia aion kirjasta toteuttaa, sormet syyhyäisi aloittaa kaikki heti!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Vähän vajaa Viinisieppo

Elokuun alkaessa vaihdettiin vauhdikkaasti sukista huiveihin. Aiemmin kerroin, että sukkakilpa-tiimimme koki yhteisneulonnan niin mukavana, että sitä päätettiin jatkaa yhteisenä huivineulontana. Järjestäjiksi SyyshuiviKAL:iin rupesivat Lentävän Lapasen Taina ja Tarja. (KAL=Knit Along eli Neulo Mukana.) Ideana on neuloa huivi per kuukausi, eli viis huivia ennen joulua. Jokainen saa valita ohjeet itse oman taitotason ja kiinnostuksen mukaan ja jotain lankaisia palkintojakin on luvassa.


Elokuun koittaessa lähdin liikkeelle Heidi Alanderin suunnittelemista huiveista, joista ensimmäinen, Meadow Grass, valmistui jo muutamassa päivässä. Sitä en kuitenkaan esittele vielä; koska se on menossa lahjaksi niin laitan blogiin kuvia vasta sitten kun huivi on saajallaan.

Heti sen perään aloitin toisen Heidi Alanderin huivin, Nurmilinnun. Nurmilintu on tämän vuoden ehdoton huivihitti, sillä projekteja on kertynyt Ravelryyn vuoden aikana yli parituhatta kappaletta. Enkä minäkään halunnut jäädä tästä ihanuudesta osattomaksi. Langan olin hankkinut tähän valmiiksi jo aikoja sitten, nimittäin vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöistä ihanassa villiviinin värissä.


Neulonta sujui alkuun yhtä sutjakkaasti kuin Heidin ohjeilla yleensäkin, mutta toisen pitsiosion alkupuolella alkoi langan riittävyys epäilyttää. Pitsikerroksen lopulla, pikaisen punnitus- ja laskuoperaation jälkeen totesin, että ei tule riittämään. Toisaalta huivilla alkoi jo olla kokoa riittämiin ainakin kaulahuiviksi, joten neuloin toista pitsiosiota vähän leveämmäksi ja päättelin huivin ohjeen mukaisella mielenkiintoisella päättelytavalla, joka muodostaa pitsiosioon siistin nirkkoreunuksen.

Ensin huivin jääminen vajaaksi harmitti kovastikin, mutta pingotuksen jälkeen totesin, että tästä tuli kuitenkin aikas kaunis ja sitä paitsi myös sopivan kokoinen. Joten ei harmita enää.


Syyshuivi-KAL:iin ehtii vielä ilmottautua Lentävän Lapasen Ravelry-ryhmässä.  Säännöt ovat sopivan rennot, joten mukaan voi lähteä pienemmilläkin tavoitteilla.

torstai 6. elokuuta 2015

Kesä- ja heinäkuun kooste

Mitä tuli tehtyä tänä kesänä? No sukkia! Kesä- ja heinäkuu kului sukkaisissa tunnelmissa Tour De Sockiin osallistuessa. Kuusi paria hienoja sukkamalleja tehtynä huippunopeudella - ei tosin huippunopeudella muihin kilpailijoihin nähden, mutta omia aikarajoja hätistellen. Lopullinen sijoittumiseni kisassa oli sija 80, johon olen tosi tyytyväinen. Kuten on jo aiemminkin tullut mainittua, niin kisan parasta antia oli tutustuminen uusiin mukaviin ihmisiin sekä uuden oppiminen. Myös sukkanäyttelyn puuhaaminen oli hauskaa!


Sainhan minä kesän aikana vähän muutakin tehtyä. Kesäkassivaihtoon virkkasin kassin kukkaneliöistä sekä pienen vesimelonin siivua jäljittelevän rahakukkaron. Äidille tein lahjaksi henkäyksenohuen pitsihihattimen ja tyttärelle Frida-nuken lahjaksi uuteen kotiin. Ja ehdinpä vielä yhdet sukat tehdä Tour-sukkien lisäksikin.



maanantai 3. elokuuta 2015

TDS-näyttelyn avajaiset

Viime lauantaina koitti jännittävä päivä, kun Tour De Sock -sukkanäyttely avattiin Lentävässä Lapasessa. Näyttely laitettiin pystyyn edellisenä päivänä talkoovoimin, mukana tiimiläisiä Lentävän Lapasen TDS-joukkueista, Ainoista ja Janneista. (Täytyy tässä kohtaa muuten vielä täsmentää, että vastoin joitakin käsityksiä kaikki osallistujat olivat naisia, myös Jannet; pitihän näet Sibeliuksen itsensäkin päästä omana juhlavuotenaan joukkueen nimeen eikä vain rouvan.)

Sukkia kahdelta joukkueelta valmistui yhteensä 101 kappaletta. Myös muutama keskeneräinen sukka laitettiin näytille, sillä kuuluuhan näin jännittävän pelin henkeen se, että joskus loukkaantumisia ja muita sattumuksia tapahtuu eivätkä kaikki pääse ajoissa maaliin. Onneksi sukat ovat sen sortin urheilulaji, että suoritusta voi hyvin jatkaa vielä kilpailun jälkeenkin.


Sukkien lisäksi esille laitettiin esittelyteksti koko kilpailusta sekä jokaisesta etapista erikseen. Onhan hyvin todennäköistä, että iso osa elokuun aikaisista vierailijoista ei ole Tour De Sockista koskaan kuullutkaan. Pyrimme tuomaan esille vähän jokaisen sukkaparin erityispiirteistä. Olisi mukavaa, jos joku kävijä saisi tästä "sukkakärpäsen pureman" ja innostuisi opettelemaan sukantekoa, tai jos joku perussukkiin kyllästynyt neuloja saisi näyttelystä inspiraation kokeilla jotain uutta ja erilaista.


Avajaispäivä oli älyttömän hauska ja jännittävä. Alakuvassa yhden kisa-sukkaparin suunnittelija Tiina Kuu leikkaamassa näyttelyä avatuksi Villasukkavuoden Marjaanan ja minun pidellessä punaista lankaa. Kuvan on  ottanut joukkuetoveri Kati Arkkila; itse jutustelin niin innokkaana kaikkien uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa ja kuuntelin mielenkiinnolla paikalle saapuneiden neulesuunnittelijoiden kerrontaa neuleista ja suunnittelusta, etten kertaakaan koko päivänä muistanut kaivaa kameraa esille. Onneksi jotkut muisti kuvata, kiitos Kati! Myös toinen joukkuetoveri, Majaillaan blogin Mirella otti avajaisissa paljon kuvia. Hänen tunnelmiinsa avajaispäivältä voi käydä tutustumassa täällä.


Nyt on sitten tämä koitos tältä vuodelta ohi, sukkanäyttelyyn saa käydä tutustumassa Lentävässä Lapasessa koko elokuun ajan. Lapasen Taina on kirjoittanut Lähti Lapasesta -blogissa hyvän yhteenvedon tämän kesän Tour-tunnelmista. Kannattaa käydä lukemassa, varsinkin jos miettii, lähtisikö mukaan ensi vuonna.

Sukkakisassa saatiin niin hyvä yhteisneulonnan flow päälle, että ehdotimme Tainalle ja Tarjalle, josko järkkäisivät syksyksi jotain uutta kivaa. Eipä tarvinnut paljon yllyttää; elokuun alusta käynnistyi Lentävän Lapasen ensimmäinen Syyshuivi-yhteisneulonta, jossa tavoitteena on tehdä viidessä kuukaudessa viisi erilaista huivia. Jokainen saa tulla mukaan oman taitotasonsa mukaisilla ohjeilla, tärkeintä on taas pitää hauskaa yhteisen harrastuksen parissa. Ilmoittautua voi Lapasen omassa ravelry-ryhmässä.