tiistai 29. syyskuuta 2015

Hurmaava välisoitto

Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni jonkin Janina Kallion upeista huivimalleista. Suurin ongelma on tuntunut olevan se, että Janinalla on niin monta kivaa huivimallia, etten ole osannut päättää mistä aloittaisin.


Janinan Ravelry-ryhmässä järjestettiin syyskuussa yhteisneulonta, jonka jujuna oli neuloa mikä tahansa Janinan huivi salaa, eli neulottiin yhtä aikaa, mutta kaikki paljastivat omat huivinsa vasta tiettynä sovittuna päivänä. Yhteisneulonnan kunniaksi tein päätöksen ja valitsin ensimmäiseksi Kallio-huivikseni Interluden. (Interlude = tauko, väliaika, välinäytös, välisoitto) 


Samalla jatkoin tämän huivin kanssa myös osallistumistani Lentävän Lapasen Syyshuivi-KAL:iin (KAL = Knit ALong eli yhteisneulonta). Siinä on ajatuksena neuloa vähintään yksi huivi per kuukausi elokuusta jouluun ja siten täyttää samalla vähän kuin huomaamatta joulupukin konttia. Vähintään puolet huivin langoista tulee olla Lentävän Lapasen valikoimista. Tähän valikoitui langaksi Malabrigo Yarn Sock, joka oli minulle uusi tuttavuus.


Ihastuin totaalisesti sekä ohjeeseen että lankaan. Malabrigo Yarnin Lettuce-väri on upean kirkas, hienoisesti läikehtivä vihreä. Upeiden värien lisäksi langan neuletuntuma on todella miellyttävä, se on pehmeää, tiukkakierteistä ja siinä on ylellinen kiilto. Malabrigosta tulee takuulla tehtyä vielä paljon, itseasiassa ostin jo seuraavan vyyhdin lokakuun huivia varten.


Tämä ei takuulla myöskään jää viimeiseksi Janinan huivimalliksi. Sen lisäksi, että huivista tuli ihana, niin ohje oli huippuselkeä ja ohjeen taitto ja visuaalinen ilme oli kaunis ja huoliteltu. Erityisesti pidin siitä, että jokaisen osion lopulla oli kerrottu, kuinka monta silmukkaa työssä nyt pitäisi olla.


Kolme ylintä kuvaa on otettu kirkkaassa päivänvalossa ja alemmat kuvat ilta-auringossa. Totuus väristä on jostain näiden kuvien välimaastosta, päivänvalo-kuvat taitavat kuitenkin olla lähempänä totuutta. Alakuvissa tulee paremmin esille huivin läpikuultava keveys ja ilmavuus.
Se keveys! Ei yhtään paina tai hiosta kaulalla; uskoisin että sopii mainiosti myös sisäkäyttöön.


Koskapa olen suunnitellut antaa tämän lahjaksi, niin täytynee jossain vaiheessa ottaa Interlude uusintana, että saa itsellekin tämmöisen ihanuuden!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Maailman hauskimmat sukat!

Otsikko kertoo fiiliksen. Näistä tuli hauskat ja iloiset, kerta kaikkiaan ihanat hyvän mielen sukat. Malli on Tiina Kaarelan Loistavat niityt, jonka löysin syksyn kirjauutuudesta, Puikkomaisterin sukkakirjasta. Hankin kirjan heti sen ilmestyttyä ja nämä sukat pääsivät välittömästi puikoille.


Ohjetta en ihan kirjaimellisesti pystynyt noudattamaan; silmukoita oli pakko pistää vähemmän, muuten olisi minun käsialalla tullut ihan liian suuret sukat. Tämä aiheutti vähän säätöä osaan kuvioista takasauman tienoilla. Muuten olin mallille hyvinkin uskollinen esimerkiksi värityksen suhteen, sillä iloiset kirjava väritys oli juuri se juttu, mihin mallissa ihastuin.


Jalkaterät olivat alkuperäisissä sukissa kokonaan harmaat ja se oli minullakin ensin ajatuksena, mutta kun harmaa lanka alkoi olla vähissä, niin tuli sitten jalkaterään harmaan kaveriksi myös keltaista ja vähän oranssia.


Kaikki langat löytyivät omista varastoista ja tämä olikin oivallinen jämälankaprojekti, sillä mitään väriä ei kulunut kovin suurta määrää. Lankoina oli Handun sukkalankaa gimalteella ja ilman, Hot Sockia, Fabelia sekä Regiaa. Puikkoina käytin 2mm:n sukkapuikkoja koko matkalla.


Kirjoneulesukkia olen tehnyt paljon, mutta näistä tuli ensimmäiset yli polven ylettyvät. Saa nähdä miten pysyvät ylhäällä. Vielä en pujottanut yläreunaan kuminauhaa, mutta nauhakuja on olemassa joten kumppari on helppo lisätä myöhemmin, jos sukat löystyvät.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kurkistuksia

Syyskuussa ei ole tullut paljoakaan valmista, vain yksi huivi. Vaikka koko ajan on puikot viuhuneet. Pari pientä kurkistusta tuleviin valmiisiin töihin...


Molemmat on enää ihan pikkuisen kesken, joten pian pääsen vihdoista viimein esittelemään jotain valmista!


perjantai 18. syyskuuta 2015

Blogini tarina

Sain Silmukkasatuja -blogin Lankakeijulta Blogisi tarina -haasteen. Kiitos Lankakeiju! :)

Haasteen ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.



Blogini tarina


Aloitin bloggaamisen toukokuussa 2013. Niihin aikoihin työpaikallani oli juuri lopettanut kaksi vanhaa työkaveria, jotka olivat olleet siihen asti parhaat "käsityökaverini", eli ne ihmiset, joiden kanssa olin tottunut käsityöaiheista juttelemaan päivittäin. Heidän lähtiessään koin jääväni tyhjiöön, kun ei ollut enää päivittäistä itselleni tärkeän aiheen juttukaveria, vaikka muuten kivat työkaverit onkin. Olin seurannut monia käsityöaiheisia blogeja jo pitkään, mutta ajattelin, etten itse osaa blogata enkä osaa oikein valokuvatakaan. Jostain se rohkeus innostuksen rinnalle sitten kuitenkin löytyi. Ensimmäisessä postauksessa esittelin menneen talven kirjoneulesukkia, mm. alla olevat kettu-polvisukat. Alkuun bloggerin käyttö tuntui olevan bloggaamisen suurin haaste, mutta kyllä me ollaan kavereiksi tultu.



Olin blogin alkuvaiheessa kovasti innostunut juuri kirjoneuleista, koska se oli tuolloin itselleni uusi aluevaltaus käsitöiden saralla. Tykkään edelleenkin kirjoneuleista tosi paljon. Ekana vuotena syntyi mm. mansikkasukat...


... ja norsusukat...


 ... ja kun sukkien lisäksi huvitti välillä tehdä jotain muutakin niin tein mm. lorupussin.


En ole koskaan ollut suoraan ohjeesta tekevää sorttia, vaan usein olen päätynyt soveltamaan valmiita ohjeita jollain lailla. Pikkuhiljaa olen uskaltautunut tekemään juttuja ihan ilmankin ohjetta, kuten vaikkapa tämä virkattu tunika.


Olen myös kirjoittanut muutamia omia ohjeita, ensimmäinen taisi olla kuvallinen ohje lapsen leikkikruunuun. Se on toistaiseksi ainoa ohje, jonka olen ladannut ravelryynkin. On ollut mukava saada palautetta, että kruunu on ohjeella onnistunut - joku suomea taitamatonkin on kertonut saaneensa kuvallisen ohjeen perusteella  kruunun tehtyä.


Suunnittelija-yhteistyöstä täytyy mainita viiksisukat, jotka tein tuolloin 7-vuotiaan veljentyttäreni piirroksen perusteella. Suunnitelma oli mielestäni tosi hieno ja sukkien toteutus onnistui ihan piirroksen mukaisesti.


Seuraavan vuoden kohokohtia oli ainakin osallistuminen Novitan ja Fazerin järjestämään karkkineulekilpailuun Novitan pyynnöstä. Vaikka en kilpailussa sijoittunutkaan, niin olin omiin lemppari-lakusukkiini tyytyväinen.


Novitan kanssa yhteistyö jatkui heidän sponsoroidessaan palkinnon blogiarvontaan, jossa äänestettiin kivoimpia Novitan langoista neulottuja sukkia. Äänestyksessä lukijoiden suosikkisukiksi nousivat Trio-jäätelösukat, joihin liittyvä blogipostaus onkin blogin kaikkien aikojen luetuin postaus sen kerättyä reilut 11 000 kävijää.


Pari muuta paljon luettua postausta liittyy suosittuihin minion-hahmoihin. Aiheen tiimoilta virkattu pehmolelu sekä pahis-minionpipo ovat olleet kuukaudesta toiseen luetuimpien listalla.


Joulukuussa 2014 pidin blogijoulukalenteria, jonka tiimoilta toteutin 24 helppoa ja nopeaa virkkaustyötä ja kirjoitin niihin ohjeet. Näin jälkeenpäin ajateltuna projekti oli suuruudenhullu; selvisin siitä, mutta en kyllä lähde ihan vastaavaan toiste.


Blogi on antanut käsityöharrastukseen uutta mm. siten, että se on haastanut ylittämään itseään ja opettelemaan uusia taitoja. Olen mm. tehnyt pari hienoa villatakkia...


... ja villapaidan...


...opetellut tekemään sormikkaat...


... kirjailemaan neuleeseen silmukoita jäljitellen...


... ja neulomaan pitsihuiveja...


... virkannut itselleni kesäkengät...


... ja osallistunut piponsuunnittelukilpailuun, josta voitin palkinnoksi kassillisen lankaa ja monta kiloa jäätelöä. (Tähän olen muuten luvannut kirjoittaa ohjeen, yritän pipokelien tullen muistaa.)


Olen olosuhteiden pakosta oppinut edes hiukkasen luontevammaksi ennen niin kiusallista kameran edessä olemista...


... ja kameran takanakin olen omasta mielestäni kehittynyt huimasti näiden runsaan kahden vuoden aikana. Nykyisin töiden valokuvaaminen ei ole enää tylsää pakkopullaa, vaan kuvaamistakin kohtaan on kasvanut innostus.


On ollut hauskaa uskaltaa toteuttaa hulluilta ja hassuiltakin tuntuneita ideoita ja rohkeus on ajan myötä myös kasvanut. Vaikkapa nyt taannoin virkattu Frida Kahlo nukke. Ja mahtavaa on ollut myös saada omista jutuista lukijoilta kivaa ja rohkaisevaa palautetta!


Kaikkein parasta bloggaamisessa on varmaankin ollut tutustuminen sen kautta uusiin ihmisiin; toisiin bloggareihin sekä lukijoihin. Blogiharrastus on tarjonnut foorumin jutella omista ja toisten käsitöistä muiden asiasta innostuneiden kanssa. Olen innostunut mukaan yhteisiin juttuihin, joihin en taatusti olisi ennen uskaltautunut, kuten nyt vaikkapa viime talven joulukalenterivaihto ja tämän kesän Tour De Sock -kilpailu.


Tässä siis lyhyesti minun blogini tarina. Ja mukaan pitäisi vielä haastaa neljä blogia.

Haastan mukaan neljä Tour De Sock -kisan joukkuetovereiden blogia, eli:
- Majaillaan blogin Mirellan
- Villasukkavuosi -blogin Marjaanan
- Neuleet ja virkkuut -blogin Heffaklumpenin
- Lähti Lapasesta -blogin Tainan ja Tarjan

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tutkimusmatka syksyiseen luontoon

Parin muun neuloottisen kaverin kanssa päätettiin tekaista syyskuussa Stephen Westin Exploration Stationit. Mietittiin, että vaikka Lentävän Lapasen Syyshuivikalistelun eli yhteisneulonnan säännöt ovat väljät ja sallivat jokaisen valita oman ohjeen, niin olisi aika hauska kuitenkin jossain välissä tehdä yhtä aikaa samanlaiset huivit. Ja kun kesän Sukka-Tourneella jo päästiin itsensä ylittämisen makuun, niin huiviinkin piti tietysti valita sellainen ohje, joka ei vaikuttanut olevan ihan simppeleimmästä päästä.


Stephen West on alkujaan jenkkiläinen, nykyisin Amsterdamissa asuva nuori neulesuunnittelija, jolla on hyvin persoonallinen oma tyyli. Jopa niin persoonallinen, että olen monet kerrat sivuuttanut hänen suunnittelemansa ohjeet liian erikoisina. Hippusia -blogin Johannan Exploration Station avasi kuitenkin silmäni tälle upealle mallille ja sitä myöten olen alkanut katsella sillä silmällä monia muitakin Westin malleja. (En muuten tarkoituksellisesti matkinut Johannan värejä, mutta nyt huomaan että ne ovat hyvinkin lähelle samat.)


Suunnittelijan omat kuvat ovat usein niin erikoisia, että on vaikea kuvitella hänen esittelemiään huiveja tavallisen skandinaavisen naisen päällä; siksipä kannattaakin selailla Ravelryn projektisivujen kuvia, niin malleista avautuu ihan toisenlainen, arkisempi puoli.


Exploration Station oli tosiaan nimensä mukaisesti tutkimusmatka - nimittäin erilaisten neuletekniikoiden maailmaan. Huivi aloitettiin hauskoilla lyhennetyin kerroksin muodostetuilla epäsymmetrisillä kuunsirpeillä ja niiden jälkeen tehtiin osiot kahden värin briossia, vohvelikuviota ja raitaa. Jokaisen osion väliin tehtiin suurireikäinen välikerros, vähän kuin katkoviiva. Ja loppuun vielä siksak-kuviosta muodostunut reunapitsi.


Vähän turhankin paljon tuli etukäteen pelättyä, sillä mitään mullistavan vaikeaa ei tämä matka sisältänyt. Ohje oli erittäin selkeä ja sisälsi linkit ohjevideoihin eri työvaiheissa. Muut tekniikat avautuivat sanallisen ohjeen perusteella, mutta briossin osalta video oli kyllä hyvä olemassa.


Pingotus oli taas yhtä taianomainen tapahtuma kuin yleensäkin. Suoraan puikoilta huivi oli epäilyttävä kapea kurttukasa, mutta pingotuksessa se oikeni ja aukeni - ja kasvoi kasteltaessa varmaan puolet alkuperäistä suuremmaksi.


Oli ihana kuvata kuvata huivia upeassa syksyisessä luonnossa. Aina tuntui löytyvän joku vielä upeampi kuvauspaikka. Karut kalliot, kituliaat koivut ja välkehtivä vesi. Kyllä syksy vaan voikin olla hieno vuodenaika!


Lankoina huivissa käytin valkoista ja mustaa Dropsin Fabelia, harmaata Lang Yarnsin Jawoll Superwashia sekä Louhittaren luolan Väinämöistä Itämeren värissä. Puikot olivat 3mm:n pyöröt eli käsialani mukaisesti vähän suositusta pienemmät.


Tämä oli hieno tutkimusmatka!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Elokuuta muistellen

Ja mikäs on elokuuta muistellessa, koko kesän upein ja aurinkoisin kuukausi. Silti jaksoin villalankojen parissa häärätä normaaliin tapaan. Elokuussa valmistui kolme huivia; Meadow Grass, Nurmilintu ja Peipponen, Heidi Alanderin malleja kaikki. Huiveiluun innosti Lentävän Lapasen järjestämä Syyshuivi-yhteisneulonta.
Lisäksi valmistuivat ihanat Niina Laitisen suunnittelemat Elsi-sukat ja blogissa esittelin myös pari siksak-kuvioista tiskirättiä, jotka tosin valmistuivat jo joskus aiemmin kesällä.


Elokuun alussa olin mukana ihanan Tour De Sock -porukan kanssa järkkäämässä sukkanäyttelyä Lentävään Lapaseen. Hienosti onnistuneissa avajaisissa oli mukava ja rento tunnelma ja tuli tavattua paljon kiinnostavia uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Pääsin elokuussa myös mukaan juhlistamaan Tiina Kaarelan Puikkomaisterin Sukkakirjan julkaisua.