perjantai 30. syyskuuta 2016

Kujeilua

Tein kämmekkäät merkkipäivän lahjaksi rakkaalle ystävälle. Lankana Malabrigo sock, sama värisävy kuin näissä irtohihoissa. Väri oli näissä syksyn hämärissä vaikea vangittava, kesäisissä otoksissa toistuu aika oikeana.


Malli on Tiina Kuun Kujeillen. Super-ihana malli! Nyppylät tein ohjeessa esitetyllä vaihtoehtoisella tavalla, sillä en millään keksinyt miten saisin neulottua seitsemän silmukkaa samalla kertaa oikein. Kauniit tuli tällä toisellakin tavalla.

Oli hauska, kun näitä antaessa lahjan saajan paita oli täsmälleen samaa värisävyä kuin kämmekkäätkin. Näköjään sitä kehittyy jonkinlainen tuntuma läheisten ihmisten lempiväreihin. :)

tiistai 27. syyskuuta 2016

Turunmaan tähdet

Aloitin tekemään yhtä lapasparia ja päädyinkin kahteen. Miten tässä nyt näin kävi? No, ensimmäisestä lapasesta tuli muuten hyvä, mutta ihan liian pieni. Aikuisen sijaan se on arviolta kymmenvuotiaan kokoa. Koska sitäkin ikäluokkaa lähipiiristä löytyy, niin en viitsinyt alkaa lapasta purkamaan, tein vain kiltisti kaksi isompaa ja sitten vielä lopuksi yhden pienen lisää.


Alkoi jo neljännen samanlaisen lapasen kohdalla hieman kyllästyttää, mutta toisaalta kuvio oli siinä vaiheessa jo painunut muistiin ja neulominen sujui nopeasti.

Harmaa lanka on molemmissa pareissa Handun Merinosukkista ja punainen on Schoppel-Wollen Zauberballia. Pienemmissä lapasissa on käytetty 2mm:n puikkoja ja isommissa 2,5mm:n. Malli on Turunmaan tähdet ja se on julkaistu aikanaan Kodin Pellervo -lehdessä, nro: 2/14.


Jälleen kerran voi todeta, että liukuvärjätty lanka sopii kauniisti kirjoneuleeseen yksivärisen kaveriksi. Tykkään siitä, kuinka värit liukuvat eri tavalla joka lapasessa ja tekevät jokaisesta kuviosta uniikin.

Lopuksi vielä tiedoksi, että suoritin Sukkakirja-arvonnan viikonloppuna ja voitto osui nimimerkille Siinatar. Olen ollut yhteydessä voittajaan ja palkinto lähtee postin matkaan tällä viikolla. Onnittelut!

lauantai 17. syyskuuta 2016

Käsityökirjahaasteen päätös ja arvonta!

Huomasinpa tässä yhtenä päivänä, että itselleni Suureen käsityökirjahaasteeseen asettamani aikaraja on mennyt umpeen. Lupasin tuolloin, että jos puolen vuoden kuluessa en ole edelleenkään saanut tehtyä yhtään mallia jostain kirjasta, niin arvon sen kirjan lukijoitten kesken. Yksi kirja on edelleen säilynyt koskemattomana, joten on tullut aika lunastaa lupaus ja järjestää arvonta.

Muitten kirjojen osalta haaste onnistui, ainakin melkein. Op Art Socksista tein Yaacov-sukat, Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet korkkasin Auringonsäihke-sukilla, Puikkomaisterin sukkakirjasta tein Pirkkosukat viime vuonna tekemieni Loistavien niittyjen lisäksi ja Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia inspiroi Ruusulapasiin. Sukupolvien silmukoista en tähän hätään ehtinyt tehdä mitään uutta, mutta onneksi olin kirjaannut omiin haaste-sääntöihini, että aiemmin tehdyt työt lasketaan. Niinpä kyseisen kirjan edustus turvataan Alahovin sukilla.


Sen sijaan virolaisen Virve Avikin Sukkakirja jäi hyllyyn. Se on 60 kirjoneulemallin kokoelma, jossa ei ole varsinaisia sukkaohjeita, vaan sukan tekeminen on selitetty alussa pääpiirteissään ja loppukirja on täynnä ruutupiirroksia erilaisiin kuvioihin, joita voi sukan varteen laittaa oman suunnitelman mukaan.


Ihan mukava kirja ja kivoja malleja, mutta kun vaan en ole saanut tehtyä. Mutta jospa joku  teistä saisi? Jos arvelet, että tämmöiselle kirjalle löytyisi käyttöä, niin siitä vaan mukaan arvontaan!

Säännöt:
- Jätä kommentti yhteystietoineen tämän postauksen kommenttikenttään, niin olet mukana arvonnassa. Kaikki kommentoineet ovat mukana yhdellä arvalla.
- Aikaa kommentoida on ensi perjantaihin (23.9) keskiyöhön saakka ja suoritan arvonnan sitten ensi viikonlopun kuluessa.
- Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan, mutta postitan kirjan vain kotimaassa.

Onnea arvontaan! :)

tiistai 13. syyskuuta 2016

Serenity

Musta punasomisteinen juhlamekko kaipasi seurakseen huivia, sillä meidän sääolosuhteissa hihatonta mekkoa ei juuri koskaan voi käyttää sellaisenaan.


Malliksi otin Rachel Bookerin Serenityn, josta tein omanlaiseni version. Lisäsin kerroksia niin alun sileään osioon kuin jälkimmäisiin pitsiosioihinkin siten, että ensimmäisessä pitsiraidassa on yksi kuviontoisto, toisessa kaksi ja kolmannessa kolme. Nirkkoreunus vielä kruunaa reunapitsin.


Langaksi valikoitui Holst Garnin Noble syvän punaisena ja mustana. Langasta täytyy sanoa sen verran, että se oli neuloessa melkoisen karheaa, mutta pehmeni kastelun jälkeen aivan eri tuntuiseksi.


Nyt voin mustan mekkoni kanssa mennä juhlaan kylmälläkin vaikka keskellä talvea eikä käsivarret palele.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Tilaa hengittää

Joissain malleissa vaan on sitä jotakin enemmän kuin toisissa. Jotain sellaista, että yhtäkkiä kaikki haluavat neuloa juuri sen yhden tietyn mallin. Eräs tällainen malli on Veera Välimäen Breathing Space keväällä ilmestyneestä Interpretations Vol.3 -kokoelmasta. Ravelryn mukaan yli 600 neulojaa on jo malliin tarttunut ja sen suosio on ollut havaittavissa ihan käytännön katukuvassakin; tuskinpa on viime aikoina voinut paikallisessa lankakaupassa poiketa törmäämättä kahteen tai kolmeen ihmiseen, joilla on tämä paita päällä tai vähintäänkin tekeillä.


Itse olen miettinyt ja jahkannut mallin kanssa; toisaalta kaikki näkemäni valmiit paidat on olleet niin ihania, mutta toisaalta onhan tämä nyt vähän vaikean näköinen tuon erikoisen, vinon rakenteensa kanssa, että osaisko tämmöisen tehdä tai tulisko siitä ainakaan oikean kokoista...

Olisin varmaan jatkanut jahkailua pidempäänkin, mutta toissa lauantaina piipahdin Lentävässä Lapasessa ihan viattomana muissa asioissa, kun silmiin osui aivan täydellinen väriyhdistelmä Malabrigo sockia kauppias-Tarjan tekeillä olevassa paidassa. Tajusin, että noista tulee juuri täydellinen Breathing Space. Samalta seisomalta ostin saman väriset vyyhdit (niin luulin) ja illalla loin ensimmäiset silmukat.


Tästä tulikin kaikkien aikojen nopeusennätykseni, sillä paita valmistui tasan viikkoa myöhemmin. En oikein itsekään ymmärrä, miten sen tein, sillä tein viikon aikana ihan kyllä paljon muutakin enkä vain istunut neulomassa villapaitaa. Malli on tosin vaarallisen koukuttava, sillä siinä tapahtuu koko ajan jotakin. Kun ajattelee aina tehdä "ihan vielä vaan tämän vaiheen", niin paita onkin jo kohta valmis.


Huomasin sitten seuraavalla kerralla Lapasessa käydessäni, että olinkin ostanut eri värisen langan kuin kuvittelin; se pöydällä näkemäni kerä oli sävyä tiziana red ja ostamani kerät olivatkin sävyä botichelli red. Vyyhdillä hyvin saman väriset, mutta tiziana on enemmän viininpunaiseen vivahtavaa ja botichelli ruskeaan. Mikä oudointa, tykkäänkin vielä enemmän tästä ostamastani sävystä kuin siitä näkemästäni alkuperäisestä "täydellisestä" väristä.
Raitaväri on nimeltään eggplant, se sentään meni oikein.

Malabrigo sockista täytyy sanoa, että olen ennenkin ihastunut siihen huivilankana, mutta nyt ihastuin myös paitalankana. Viimeistelyn jälkeen paita on todella pehmoinen ihoa vasten (voi hyvin käyttää ilman aluspaitaa) ja parin käyttökerran jälkeen vaikuttaa myös pitävän muotonsa hyvin.


Ohje on todella selkeä, ei lainkaan vaikea. Levennyksiä tein vähän vähemmän kuin ohjeessa, koska tekovaiheessa vartalo-osa näytti tosi leveältä. Valmiissa neuleessa se ei kuitenkaan ole yhtään leveän tuntuinen, joten olisin voinut ne kaikki lisäyksetkin rohkeasti vaan laittaa. Muuten taisin tehdä kaiken ihan niin kuin ohjeessa sanottiin.


Mallin suosio ei kyllä ihmetytä yhtään, sillä paita on todella kaunis ja mukava käyttää. Vinoraidat ja helman epäsymmetrisyys antavat sopivasti twistiä muuten klassiseen peruspaitaan. Ja yhdistettynä vielä ihanaan lankavalintaan. En voisi olla tyytyväisempi!

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Sateenkaarisormikkaat

Lapsen edelliset sormikkaat olivat taas päässeet jäämään kesän aikana pieniksi. Hän katseli ihastuneena Opalin sateenkaarilankaa neuloessani siitä ensin Yaacov-sukkia ja sitten Auringonsäihke-sukkia.


"Jos tätä lankaa jää, niin voisitko sä tehdä mulle tästä sormikkaat?" No tottahan toki! Ja jäihän sitä lankaa, jäi vielä sormikkaiden jälkeenkin. Tuo Opal vaikuttaa olevan todella riittoisa lanka ja muutenkin kivan tuntuinen.


Ohjeena vanha tuttu Dropsin Michelle gloves sovellettuna lapseni sormien mittoihin. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, miten saada liukuväritys jatkumaan kaikkiin sormiin. Aika kivasti se mielestäni onnistui ja minusta on hauskaa, että sormiin tuli vähän eri värejä. Lapsi totesi, että on hyvä että sormet on molemmissa sormikkaissa vähän erilaiset, että tietää kumpi tulee oikeaan ja kumpi vasempaan käteen; ekaluokkalaisen hahmotuskyky kun ei aina ihan vielä riitä päättelemään sitä sormikkaiden muodosta.